Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät juoda, joten lannoittaminen täytyy hoitaa erikseen).
Kirjoja on hyllyissä ja pinoissa, sillä kaikki eivät mahdu hyllyyn. Osa toimii oikeastaan ihan kätevinä kukkapylväinä.
Löytyykö lukijoista muitakin, joista elämä tuntuisi sietämättömältä ilman kirjoja? Ne kuuluvat minusta samaan kotivarakategoriaan kuin ruoka ja käsityötarvikkeet. Niitä on vain oltava, muuten on turvaton olo.
Kasvit tuovat toivoa ja kauneutta. Talvella ei pelargonikokoelma ehkä silmiä hivele, mutta se muistuttaa siitä, että uusi kesä tulee. On tärkeää, että on vihreää. Satoakin voi saada: keittiön lippiasta napsin tuoreita lehtiä yrttiteeksi.
Unelma (Asparagus setaceus) on talven aikana kasvattanut pari hervottoman pitkää vartta. Mitäköhän se aikoo?
Väitin, ettei pelargoneissa talvella ole juuri mitään katsottavaa. Joka talvi ainakin pari niistä todistaa väitteeni vääräksi. Tämä pikkuinen kerrottukukkainen kukkii parhaillaan. Lajikenimeä en tiedä. Kukat ovat valkoiset, kerrotut ja lehdet limenvihreät.
Iloista loppiaista, täällä lounaissaaristossa aurinko paistaa ja onneksi pakkaslukemat eivät ole ennusteen mukaiset vaan maltillisemmat! Meillä ei nimittäin ole lunta kuin pari senttiä puutarhakasvien suojana.
