Kukkamaat polveilevat kallion lomassa, järvi välkehtii taustalla. Tuula ja Hannu Röngän puutarhassa on hyvä olla.
Puutarha on terassoitu kolmeen tasoon kalliopintoja myötäillen.
Honkasaaren itärannalta kohoava piha kukkii kirjavanaan. Kesäpikkusydän, varjolilja, päivänlilja, korallikeijunkukka, särkynytsydän ja monet, monet muut pihakasvit ovat ehtineet kukkeaan asuunsa. On se aika kesästä, kun punertavakukkaisen vuorenkilven näkyvin valtakausi on väistynyt.
– Vuorenkilpeä on aivan valtavasti. Kerran laskin 350 kukkavartta. Siihen lopetin, kun en enää jaksanut, Hannu Rönkä sanoo ja hymyilee laskutoimitukselleen.
– Usein keltainenkin on ihan vallalla, kun tarha-alpi leviää, puoliso Tuula Rönkä toteaa.
Pihan kukkanäytökset ovat hänelle mieleen.
– Jokainen kukka on suuri ilo. Kaikkia niitä odotan.
Tuula ei ole pitänyt kirjaa kasveistaan, ei niiden määristä eikä edes nimistä.
– Aika harvan nimeä muistan, mutta muistan, mistä ne on tuotu.
Moni saaren kukkakaunotar onkin lähtöisin ystäviltä saaduista jakopaloista. Tuula on kokeillut kasvattaa perennoja myös siemenistä, ja esimerkiksi pihan palavarakkaus on saanut alkunsa noista pikkuruisista aarteista. Kukkamaiden laittaminen on kuitenkin ollut vain yksi vaihe mökkipuutarhan perustamisessa.
– Tämä on pitkän ajan tulos, Tuula toteaa.
Vaaleanpunakukkainen pioni on todennäköisesti Hannun äidin istuttama. Sille suodaan kasvurauha mökin seinustalla.
Kasvit säilyttävät muistoja
Aloitetaan siitä, kun Hannu Röngän isä osti sotavuosien jälkeen kesämökkitontin Kuopion edustalla olevasta Honkasaaresta. Tontilla oli mökki, sauna ja liiteri, joten perhe pääsi pian viettämään kesiä pienen soutumatkan päähän.
Saarella viihdyttiin, ja lapsillekin löytyi samanikäistä seuraa naapurihuviloiden kesänviettäjistä. Vaikka pienellä pojalla leikkiminen oli etusijalla, Hannun mieleen nousee lapsuudesta myös kasvimuistoja. Hyvä että poika oli oppinut puhumaan, kun hän jo jutteli äitinsä istuttamille orvokeille. Hannu varttui yhtä aikaa mökin vieressä oksiaan ojentelevan suuren ja tuuhean pihakuusen kanssa – sen samaisen, jonka alle hän nykyään saattaa istahtaa kiikuttelemaan puutarhakeinussa.
Myös rannan tervalepät ovat olleet maisemassa aina. Vaikka ne puhkeavat lehteen muita puita myöhemmin ja roskaavat tuulella, on niillä mutkikkaine runkoineen itseoikeutettu paikka veden läheisyydessä. Samoin koiranheisi-, kanukka-, paatsama- ja terttuseljapensaat kuuluvat alkuperäislajistoon, niin kuin valkokukkaiset pensaat mökin tuntumassa.
– Eniten odotan, että juhannusruusu ja spirea kukkivat. Ne tuovat hyviä tunteita lapsuudesta, Hannu sanoo.
Myös Tuula on oppinut arvostamaan kesäpaikan vanhoja istutuksia, sillä hän on kulkenut Hannun mukana saaressa viisikymmentä vuotta. Tuula vaalii erityisesti mökin seinustalla komeilevaa pionikasvustoa, jonka hän arvelee Hannun äidin istuttaneen aikoinaan.
Tuula antaa arvon myös tontin lehteville kasveille, kuten saunapolun varrella kaartuville saniaisille.
– Ne ovat olleet täällä iän kaiken, tunkevat kivien koloista. Alkukesästä saniaiset ovat tosi kauniita, mutta loppukesästä menevät äkkiä huonoiksi.
Tuula ja Hannu Rönkä
Multakuormia jäätä pitkin
Mökin ja saunan ympäristö istutuksineen oli siis valmiina, kun saaritontti siirtyi Hannun ja Tuulan omistukseen. Puutarhan laajentaminen rinnettä ylöspäin tuli ajankohtaiseksi kahden aitan ja oleskeluterassin rakentamisen myötä.
– Kun on tullut rakennuksia lisää, on laitettu kukkia ympärille, Tuula kertoo.
Kukkapenkkien perustaminen ei kuitenkaan sujunut helposti. Ensinnäkin monessa kohtaa tuli kallio vastaan. Puutarha muotoutuikin lopulta kolmeen tasoon kalliopintaa myötäillen. Pariskunta halusi jättää myös paljasta kivipintaa näkyviin.
– Paljaat kalliot tekevät pihan tavattoman kauniiksi. Ei ole vain yksitotista nurmikkoa, Tuula sanoo.
Myös kivet koettelivat rautakangen ja lapion kanssa uurastavaa pariskuntaa. Isoimmat järkäleet piti jättää paikoilleen, mikä toisaalta tekee puutarhasta nyt luontevan oloisen.Oma työvaiheensa oli myös mullan saaminen saareen. Sitä ei kannattanut kuljettaa veneellä, joten Hannu tilasi multakuorman keskellä talvea vastarannalle. Hän ajatti multaa saareen vähin erin traktorilla. Tuona talvena Kallavesi oli jäätynyt kunnolla ja kesti hyvin koko operaation.
Puutarhan laajentaminen vaati kovasti työtä, mutta Röngän pariskunnalla oli hyvä mahdollisuus viettää kesiä saaressa. Tuulalla oli opettajan pitkät lomat, sillä hän toimi urkumusiikin lehtorina Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikössä. Hannu puolestaan teki työuransa johtavana sairaalapastorina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hän saattoi viettää päivystysvuorojaankin venematkan päässä, sillä sairaalalle ehti hyvin myös kiiretapauksissa.
Kallio sanelee kasvien istutuspaikkoja mutta tuo myös elävyyttä puutarhaan.
Piha pitää liikkeessä
Nyt Hannu ja Tuula ovat eläkkeellä, ja aikaa saarielämälle on sen verran kuin haluaa antaa.– Vapulta, kun jäät lähtevät, tullaan tänne, ja syyskuun loppupuolella mennään takaisin. Kaupungissa käydään vain pyykit pesemässä, he toteavat.
Kesä täyttyy paljolti puutarhassa puuhastelusta. On pihan siistimistä, ruohonleikkuuta nurmipoluilta ja kukkapenkkien kitkemistä. Komea kukinta vaatii myös lannoittamista, mutta Tuula sanoo antavansa perennoille vain vähän kanankakkaa. Tärkeämpää hänen mielestään on, että kasvit viihtyvät luontaisesti pihalla. Silloin niistä kasvaa aikaa myöten tuuheita ja kukinnoista komeita.
– Samaa kukkaa onkin sitten pihassa monessa paikassa, Tuula nauraa luottoperennoilleen.
Kasvuolot muuttuivat monelle kukkijalle entistä suotuisammiksi silloin, kun saaren keskeltä kaadettiin puustoa. Vaikka metsätraktorin monta päivää jatkunut ryskääminen ensin harmittikin, sen myötä valo pihassa lisääntyi.Aurinko kypsyttää myös hyötykasveja. Mökkipihalla kasvaa muutama herukka- ja vadelmapensas sekä perunaa. Niistä riittää tuoreita kesäherkkuja niin itselle kuin vieraillekin tarjottavaksi.
Näyttäväkukkainen unikko viihtyy läpäisevässä mullalla parannetussa moreenimaassa.
Tuulalla ja Hannulla ei ole enää aikomusta laajentaa puutarhaa.
– Perennat rupeaa riittämään, Tuula sanoo.
Puoliso myötäilee ja kertoo suunnittelevansa sitä, miten muuttaisi pihaa helppohoitoisemmaksi.
– Nyt jos tietoisesti päättäisi, ei laittaisi näin isolleen. Ei pysty katsomaan, jos paikat repsottavat, Hannu miettii.
Toisaalta puolensa on pihatöilläkin.
– Se on hyvä puoli, että askelia tulee. On nousua ja laskua, Hannu kuvailee rinnetontilla liikkumista.
Lepohetkiä ja oleilua varten Röngät ovat rakentaneet viivähdyspaikkoja. Rinteen puolivälissä, nurmitasanteella oleva kevyt pöytä-tuoliryhmä houkuttelee istahtamaan ja nauttimaan kukista. Rinteen laella on puuterassi isompine pöytäryhmineen. Sinne voi kattaa vaikka ruuan ja ihailla kukkamaiden yli avautuvaa näkymää, milloin auringossa välkehtivää ja milloin aaltoja nostattavaa Kallavettä.
Saunalta pääsee suoraan rannan puuterassille.
Kukkivia tuliaisia kaupungista
Honkasaaren kymmenestä huvilasta kahdessa asutaan läpi talven. Muihinkin kesäasukkailla on tiivis suhde; huvilat ovat säilyneet samojen sukujen hallussa. Hannun mielestä se ei ole lainkaan ihme.
– Keskustasta vain muutama minuutti tämmöiseen ympäristöön, jossa ei tiedä kaupungista mitään, hän jaksaa yhä ihmetellä.
Hänelle itselleenkin saari on elämän tärkeimpiä paikkoja.
– Tässä on oman elämän ydin. Herkimmät ja vahvimmat kokemukset on elänyt näiden kallioiden keskellä.
Röngät ovat vastikään luovuttaneet mökkitontin omistuksen lapsilleen, mutta hoitavat puutarhaa niin kuin tähänkin saakka, vapulta lähes lokakuulle. Hannu saattaa piipahtaa saaressa päiväseltään talvellakin, vaikka sitten halkoja tekemässä. Tuula sen sijaan viettää kylmän kauden mielellään kerrostaloasunnossa. Mutta annas olla, kun kevättuuli alkaa puhaltaa ja maa tuoksua, niin mökille on päästävä. Ja vaikka perennamaat riittäisivätkin, ei Tuula malta olla kiikuttamatta veneeseen kesäkukkia. Begonia-, verenpisara-, verbena- ja karjalanneitoruukkuja ilmestyy kuin yllättäen yhden jos toisenkin kiven päälle ja kannon nokkaan.
Nurmipolut kiertävät kukkamaita. Aitalle päästäkseen on kiivettävä vielä portaita pitkin.
Tuomariston arvio voittajapihasta
Röngän perheen kesämökin pihan kehyksenä on järvimaisema, jota on osattu vaalia ja hyödyntää. Vanhan mökin pihapiiri ja ranta ovat luontevat rannan puustoa myöten. Pihaa leimaa levollisuus ja miellyttävä mummolatunnelma, jota runsas perinnekasvien käyttö korostaa.
Tontin tärkeisiin piirteisiin kuuluu myös lähellä pintaa oleva kallio, joka on otettu kekseliäästi huomioon istutusten sijoittelussa. Lopputulos on hauskan polveileva. Osa rantaan viettävästä rinteestä on tasoitettu oleskeluryhmiä varten.
Piha oli Oma PIHA -lehden lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja. Röngän perheen mökkipiha vastaakin monen suomalaisen mielikuvaa täydellisestä kesäparatiisista. Se on hieno saavutus.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 1/2020.
