
Joskus pienikin voi olla kaunista. Kaikessa siroudessaan herkkä ja melko pienikokoinen kirjokiurunkukka (Gilia tricolor) on helppo suorakylvettävä kesäkukka. Se viihtyy läpäisevässä maassa, joten kylvin sen keväällä kesäkukkapenkkini köyhimpään, hiekansekaiseen kasvupaikkaan. Nyt muutoin ongelmallinen kohta on täynnä lumoavia pikkukukkia, jotka joidenkin mielestä tuoksuvat miedosti suklaalle. Kosteammalla kasvupaikalla varret kasvavat huomattavasti pidemmiksi.
Kirjokiurunkukka houkuttelee hyvin paikalle niin perhosia kuin pölyttäjähyönteisiä. Kylväytyessään kasvupaikalleen se voi olla puutarhassa tulevienkin vuosien ilo. Hempeänä hohtavat kirjokiurunkukkaryppäät ovat tuttu näky luontaisilla esiintymispaikoillaan Kaliforniassa kuivilla ja karuillakin aroniityillä.

P.s. Muistakaa osallistua Oma Piha -lehden #kukkivanurmi -kuvahaasteeseen omilla nurmikko- tai niittykuvillanne 20.9.2020 mennessä. Osallistumisohjeet löydät täältä.

Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]
Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumen
Talvi tuli jotenkin hirveän nopeasti. Tältä näytti The Pilgrim -ruusuni eli ’Auswalker’ marraskuun puolivälissä, kun oli harvinaisen lauhaa. No, sen jälkeen tulikin harvinaisen aikainen talvi – meillä lounaissaaristossa mennään usein […]