
Pyhäinpäivän tietämillä on mukava käyskennellä ranskalaisella hautausmaalla. Kovin erilaisiahan ne ovat kuin meillä: kivipaadet ovat isoja, ja hautaa koristavat kukkien lisäksi erilaiset muistolaatat, joihin on kirjattu läheisten viestejä: rakkaalle tädille, ystävälle, isälle ja äidille, ja niin edelleen.
Kukat ovat pääosin ruukuissa. Pyhäinpäivänä haudoille tuodaan erityisesti krysanteemeja. Näky onkin tuolloin huikea: keltaista, punaista, oranssia, liilaa, kaikkea sekaisin, silmän kantamattomiin.
Nämä kuvat on otettu hiukan etukäteen, vielä lokakuun puolella (Ranskassa pyhäinpäivä ei seilaa, vaan pysyttelee marraskuun ensimmäisenä päivänä), mutta muutamia krysanteemeja näkyi jo.



Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]