Kesän seestyessä elokuuksi puutarhassa loistavat kuukauden nimikkokasvit, valkopajuangervo (Spiraea alba ’Allikko’) ja kissanmintut (Nepeta-suku). Parhaimmillaan puolitoistametriseksi kasvava valkopajuangervo on helppohoitoinen pensas, joka pärjää paitsi tavallisessa puutarhamaassa, myös kosteikossa. Kissanminttujen suvusta suosituimpia ovat pienet suloiset mirrinmintut, jotka jaksavat kukkia ja houkutella hyönteisiä luokseen pitkälle syksyyn.
Valkopajuangervolla puutarha nopeasti reheväksi
Tuuhea ja pystyoksainen valkopajuangervo kasvaa vauhdilla ja sopii siksi hyvin pihoille, joille kaivataan nopeasti kasveja ja vihreyttä. Valkopajuangervo saavuttaa täyden kokonsa jo viisivuotiaana, jolloin pensas on puolitoista metriä korkea ja yhtä leveä. Valkopajuangervon kapeat lehdet tuovat mieleen pajut. Kukinnot ovat puhtaanvalkoisia, kapeita ja 5-7 cm pitkiä. Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu lähes koko elokuun.
Valkopajuangervoista ’Allikko’ kuuluu suomalaisten kasvien todelliseen eliittiin, sillä lajikkeelle on myönnetty FinE-tunnus. Tunnuksen saavat vain Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kenttäkokeissa parhaiten menestyneet kasvit. FinE-kasvien valinnassa painottuvat ilmaston-, tautien ja tuholaisten kestävyys sekä helppohoitoisuus. FinE on lyhenne sanoista ’finnish elite’, suomalainen valiotaimi.
’Allikko’ sopii parhaiten laajoihin pensasistutuksiin, joissa se saa levitä vapaasti juurivesoilla. Lajikenimi viittaa kosteaan, jopa märkään kasvupaikkaan. Pensas sietää erinomaisesti myös leikkausta ja menestyy Lapissa saakka aina VII-vyöhykkeellä asti.
Mirrinminttu kukassa koko keskikesän
Elokuun perenna eli monivuotinen kukkakasvi on kissanminttujen (Nepeta) suku. Koko suvulle nimensä antanutta kissanminttua ei viljellä koristekasvina sen vaatimattoman ulkonäön vuoksi. Sen sijaan mirrinminttu (Nepeta x faassenii) on yksi suvun kauimmin kukkivista ja kauneimmista lajeista. Tämä violetinsinikukkainen kasvi availee nuppujaan jo kesäkuussa ja jatkaa kukintaansa syyskuun alkupuolelle asti. Ilmavat kukinnot houkuttelevat runsaasti mehiläisiä ja perhosia. Mirrinmintusta viljellään eniten lajiketta ’Six Hills Giant’, jolla on erityisen komeat kukat.
Lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla mirrinmintusta saa 30-50 cm korkean reunuskasvin. Se leviää suhteellisen hitaasti, mutta voi joskus siementää. Mirrinmintun harmahtavat pikkulehdet tuoksuvat mausteiselta. Märkää maata kasvi ei siedä lainkaan, mutta kestää talvet, kun se istutetaan läpäisevään, hiekansekaiseen multaan.
Mirrinmintun sukulaisia kissanminttujen perheessä ovat sitä harvinaisemmat Nepeta-lajit, kuten kollinminttu (Nepeta grandiflora), isokissanminttu (N. subsessilis) ja katinminttu (N. racemosa). Kaikki kolme kukkivat kauan sinisin kukin ja viihtyvät samantyyppisillä kasvupaikoilla kuin mirrinminttu.
