Syksyn paras kanerva-aika on jälleen käsillä. Vielä kymmenen vuotta sitten myyntitiskit täyttyivät purppuraisista kellokanervista (Erica), mutta nykyisin istutusten kanerva on yhä useammin lajiltaan Calluna, jonka lähisukulaisia kasvaa kotoisissa metsissä lähes Suomen pohjoisimpia kolkkia myöten. –Callunat ovat tämän syksyn suurimpia nousijoita, tietää Juhani Kotilainen, jonka syksyyn kuuluu 150 rekkalastillista kanervia.
-Kanerva-aika on nyt hehkemmillään, toteaa Juhani Kotilainen Helsingin Kukkatoimituksesta.
Kukkatoimituksen kautta toimitetaan noin puolet Suomen kanervista. Määrällisesti tämä tarkoittaa 150 rekkalastia, joista kuhunkin mahtuu 13 500 kanervaa. Yhteensä Helsingin Kukkatoimituksen kautta kulkee siten yli kaksi miljoonaa kasvia syksyn istutuksiin.
–Callunan osuus kaikista myydyistä kanervista on Suomessa kohta kolmannes. Muualla Euroopassa se on kasvanut vieläkin suuremmaksi, Kotilainen kuvailee.
Syy Callunan suosion kasvuun löytyy uusista, pystykasvuisista lajikkeista.
Suuret eurooppalaiset kasvinjalostajat kilpailevat tällä hetkellä uusilla Calluna-lajikkeilla. Suosion ovat taanneet lajin kestävyys sekä entistä pystykasvuisemmat lajikkeet, jotka jäävät näkyviin lumen alta.
–Uusia lajikkeita tulee markkinoille jatkuvasti, ja Callunasta on luotu kokonaisia lajikeperheitä, Kotilainen päivittelee.
Kanervaistutuksissa voikin tänä syksynä nähdä niin eri värisiä kuin eri kokoisia Calluna-lajikkeita. Tuttujen vaaleanpunaisten ja punaisten sävyjen rinnalle on tullut valko-, kelta- ja vihertäväkukkaisia kanervia. Niissä väri kuuluu lajikeominaisuuksiin. Värjättyjen kanervien osuus myynnistä on sen sijaan laskemassa.
Muutaman vuoden takainen sinisten ja oranssien kanervien buumi on nyt hiipumassa, mutta värjättyjä kanervia on edelleen markkinoilla jonkin verran. Niiden kirkkaat värit näkyvät kauas ja säilyvät haalistumatta läpi pakkasten ja tuiskujen.
–Kemiallisesti värjätyt kanervat ovat yleensä alun perin valkoisia. Ne kuljetetaan suuren maalauslinjan läpi, jossa väri sumutetaan kasveihin päältä päin, selvittää Juhani Kotilainen.
Kaikki jännittävän väriset kanervat eivät kuitenkaan ole kulkeneet maalauslinjalla. Iloinen väripaletti syntyy, kun ruukkuun on istutettu sekaisin valko- ja punakukkaisen kanervan pistokkaita.
Nyt eletään parasta kanerva-aikaa
Niin kanervat kuin kellokanervat ovat helppohoitoisia pihan istutuksissa. Niistä voi istuttaa monenlaisia ruukkuasetelmia tuomaan väriä ovenpieleen tai havuryhmään. Paitsi parvekkeilla ja kotipihoilla, kanervia käytetään runsaasti julkisissa istutuksissa ja hautausmailla. Paras istutusaika on juuri nyt, syys- lokakuun vaihteessa.
Callunoita voi kokeilla istuttaa myös maahan, sillä ne kestävät hyvin kylmää. Kuten alppiruusut, kanervat istutetaan varjoisalle paikalle, johon vesi ei pääse kerääntymään. Parhaiten ne viihtyvät happamassa maassa. Pakkasen sijasta kanervia uhkaa aurinko.
–Callunoita ei vie talvi, vaan kevät, Juhani Kotilainen korostaa.
Ikivihreät varvut alkavat auringon paistaessa yhteyttää, vaikka maa olisi vielä jäässä.
–Ne tulee istuttaa pohjoisrinteeseen tai paikkaan, johon kevätaurinko ei pääse paistamaan. Muussa tapauksessa ne pitää peittää kevättalvella havuilla, Kotilainen neuvoo.
Parvekelaatikoissa ja ruukuissa kanervat eivät talvehdi, mutta niistä saa edullisen ja pitkäkestoisen sisustuselementin. Ruukkuihin kanervien kaveriksi voi istuttaa esimerkiksi koristekaaleja, muratteja, rentoakankaalin tai hopeayrtin. Kukat säilyvät versoissa pitkään, kun ruukkuja kastelee pakkasen tuloon saakka. Talven tultua kanerviin voi halutessaan suihkuttaa kerroksen hiuslakkaa, jolloin kukat eivät varise yhtä herkästi.
Marjakanerva – syysistutusten sievä uutuus
Viime vuosina kukkakauppojen syysruukuissa on vilahdellut uudenlaisia marjoja. Marjakanerva, Pernettya mucronata, on sukulaistensa tavoin ikivihreä, matala varpu. Sen lehdet ovat kiiltävät ja tuttuja kanervia leveämmät. Pienet, kellomaiset kukat avautuvat touko-kesäkuussa. Kasvin koristeellisin asu ajoittuu kuitenkin syksyyn, jolloin oksat peittyvät punertaviin marjoihin.
Marjojen väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisesta vaaleanpunaiseen. Joillain lajikkeilla marjat ovat olla jopa puolukkaisen punaiset. Marjat kypsyvät syksyllä ja säilyvät versoissa talven läpi. Luonnossa kasvin alkuperäisillä kasvupaikoilla kasvissa voi olla jäljellä runsaasti edellisvuotisia marjoja vielä siinä vaiheessa, kun kukat keväällä avautuvat.
Suomeen tuotavat kasvit ovat emiyksilöitä, sillä hedekasvit eivät juuri tuota marjoja. Kasvi kasvaa luonnonvaraisena monenlaisilla kasvupaikoilla Etelä-Amerikassa ja Tasmaniassa. Lämpimämmissä ilmastoissa marjakanervaa kasvatetaan kivikkoryhmissä ja happamissa perennaryhmissä. Meillä kasvi kuitenkin on talvenarka ja sen käyttö rajautuu syysistutuksiin. Kasvi on meillä suhteellisen uusi, mutta noussut nopeasti suosioon. Suuret marjat ovat kuin kukkia ja sopivat sävyiltään hienosti kanervien eksoottiseksi seuralaiseksi.
