Syksy tarjoaa viherpeukalolle yhtä vastustamattomia hankintoja kuin keväinen kylvösesonkikin. Kaupat täyttyvät parhaillaan värikkäistä sipulipusseista, joiden keskellä omat puutarhaunelmat lähtevät helposti lentoon. Oli kyse sitten suuresta puutarhasta tai pikkuruisesta parvekkeesta, syntyy vuoden suurin ilo kevään ensimmäisistä kukista. Sipulikukat ovat monivuotisia ja helppohoitoisia, joten niille voi keksiä lukemattomia käyttökohteita. Nyt on aika istuttaa kukkasipulit pensaiden juurille ja kevättalven sisustusruukkuihin.
Keväisten sipulikukkien istuttaminen on pihan hauskimpia puuhia. Krookusten ja lumikellojen puhkeaminen ei edellytä pitkästyttäviä valmisteluvaiheita tai suuria investointeja, eikä itse työtä tarvitse tehdä keskellä märkyyttään vellovaa vihannesmaata. Lumoavaan lopputulokseen riittää aurinkoinen luppohetki ja mielellään teräväkärkinen istutuslapio. Kuulaana ja lämpimänä syyspäivänä pieniä kuoppia kaivavat pihalle mielellään niin lapset kuin aikuiset, eikä työn mielekkyyttä ainakaan vähennä ajatus keväisestä kukkaloistosta.
Kevätsipulien menestyksen takaa syksyllä tapahtunut juurtuminen. Ensi kevääksi ehtii vielä laatia ja toteuttaa monenlaisia sipulisuunnitelmia. Kukkasipulien parasta istutusaikaa ovat syys- ja lokakuu, jolloin istutetut sipulit ehtivät juurtua ennen talven tuloa. Sipulikukkien avulla pihan kukkivaa ajanjaksoa voi kasvattaa jopa useilla kuukausilla! Tuttuja narsisseja ja tulppaaneja on toki Suomessa käytetty vuosikymmenien ajan, mutta moniin Euroopan maihin verrattuna sipulikukkia kasvaa pihamaillamme niukanlaisesti.
Nurmikosta kukkaniityksi
Viime vuosina etenkin pienten sipulikukkien suosio on Euroopassa ollut huimassa kasvussa. Englannissa, jota syystä pidetään yhtenä puutarha-alan trendivaltioista, puutarhurit perustavat kilvan kukkanurmikoita helposti villiintyvistä pikkusipulikukista. Varhain keväällä kukkaan puhkeava kukkanurmi on raikas näky, ja kerrankin ”muoti” suosii myös laiskempaa pihanhoitajaa. Pirteä kukkaniitty syntyy vaikkapa pienistä tulppaaneista, posliinihyasinteista, krookuksista tai idänsinililjoista.
Kukkasipuleille on helppo löytää kasvutilaa suomalaisilta pihoilta, sillä meillä lähes tontilta kuin tontilta löytyy pala nurmikkoa. Kaiken lisäksi sipuleille on vain hyväksi, jos nurmikko ei kasva täydellisen tuuheana samettimattona, vaan joukossa on myös harvempia kohtia. Vaikeinta kukkaniityn perustamisessa onkin säilyttää maltti sipuliostoksilla. Toinen toistaan kauniimpien kuvien edessä lankeaa helposti suunniteltua laajempiin ostoksiin.
Sipulikukat menestyvät monenlaisessa maaperässä, mutta märkyyttä ne eivät siedä. Siksi paras paikka kukkaniitylle on hieman viettävässä rinteessä. Aurinkoisella ja lämpimällä paikalla sipulikukkien varhainen kukkimisaika korostuu entisestään, ensimmäiset lumikellot ja talventähdet saattavat avata terälehtensä jo ennen kuin lumi on kokonaan ehtinyt kaikota. Kun sipulikukkia istuttaa myös varjoisempiin paikkoihin, jatkuu suloisten pikkukukkien aika pihalla kesäkuuhun saakka.
Kukkaniityn istutus
Kukkaniitylle kannattaa aluksi valita vain muutama laji, mutta näitä lajeja kannattaa istuttaa kerralla runsaasti. Silloin sipuliniitty on heti näyttävä ja villiintyminen pääsee nopeasti alkuun. Kattava ostoslista syntyy kahdesta tai kolmesta lajista, yhteensä sipuleita on hyvä olla vähintään viitisenkymmentä. Tätä vähemmällä sipulimäärälläkin voi syntyä niittymäinen lopputulos, mutta sen kehittyminen vie vuosia. Helposti villiksi kukkaniityksi leviävät lajit ovat yleensä pienikasvuisia luonnonlajeja.
Syvän siniset idänsinililjat (Scilla siberica) ja valkoiset posliinihyasintit (Puschkinia scilloides var. libanotica) menestyvät monenlaisilla kasvupaikoilla. Tutut krookukset (Crocus) ovat yksi varmimmista lajiryhmistä. Niiden joukosta voi löytää niin kullankeltaisia, violetteja kuin valkoisia kukkia, myynnissä on myös valmiita värisekoituksia. Kelta- ja punasävyisiä pikkukukkia löytää kasvitieteellisten tulppaanien joukosta, jossa etenkin parvitulppaanit (Tulipa tarda) ja metsätulppaanit (Tulipa sylvestris) on helppo saada villiintymään. Kesäkuussa kukkivan, tyylikkään kukkakedon saa aikaan taianomaisista kirjopikarililjoista (Fritillaria meleagris). Muutamassa vuodessa sipuleista on kasvanut pieniä mättäitä, joiden ympäriltä voi löytää joko pienistä sivusipuleista tai siemenistä kasvaneita, hentoja lehtipiippoja.
Kuivat, palleroiset sipulit piilotetaan nurmikon alle vähintään kymmenen sipulin ryhmissä. Työ sujuu helposti, kun nurmikon nostaa pois yhtenäisenä palana ja sipulit painaa nurmikon alta paljastuneeseen multaan. Sipulit istutetaan noin kolme kertaa omaa halkaisijaansa syvemmälle, joten pienille sipuleille ja mukuloille hyvä istutussyvyys on noin 10-15 senttimetriä. Sitten vain ruohokansi takaisin paikoilleen ja varovainen tiivistys tossunkärjellä.
Istutuksen jälkeen nurmikko kastellaan, elleivät syksyn sateet huolehdi riittävästä vedensaannista. Sipulien juurtuminen vaatii kosteutta, jota mieluiten saisi olla tarjolla sopivissa määrin pakkasten tuloon saakka. Niinpä esimerkiksi räystäiden alapuolelle tehtyjä istutuksia tuleekin syksyn mittaan kastella, vaikka paljaan maan kasteleminen tuntuisi oudolta. Maan uumenissa kasvaa veden turvin kuitenkin joukko sinnikkäitä juuria. Maan pinnalle kasvua syntyy vasta keväällä.
Istutuksen jälkeen kukkaniitty puhkeaa runsaampana vuosi toisensa jälkeen, kunhan kukat saavat keväisin rauhassa kukkia ja lakastua. Tärkeää villiintymisen onnistumiselle on antaa lehtien rauhassa kuivua kukinnan päätyttyä, jolloin ne ehtivät kerätä energiaa ja mahdolliset siemenet kypsyvät ja leviävät nurmikon sekaan. Ruohonleikkuria ei siis niitylle ennen kesän puhkeamista päästetä. Vähitellen nurmikolle syntyy kukkien kuvioima matto, toistivat sen sävyt sitten krookusten, sinililjojen tai hyasinttien värejä.
Näin onnistut:
-Osta terveitä sipuleita. Hyvä sipuli tuntuu kiinteältä, eikä siinä ole vihreitä versonalkuja.
-Istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin halkaisija. Istuta ennemmin vähän liian syvälle kuin liian pintaan.
-Jätä sipuleiden väliin ohjeissa annettu etäisyys.
-Kastele, jos maa on syksyllä kuiva.
-Vältä istuttamasta sipuleita kosteisiin notkoihin ja tiiviseen saveen. Kuohkeuta maata tarvittaessa murskeella tai hiekalla.
-Anna keväällä niin kukille kuin lehdille kasvurauha. Lehdet keräävät energian seuraavan vuoden kukintaan.
Keväisiä ruukkuja talvipäivien iloksi
Mikä tehoaisi parhaiten kevätkaipuuseen kuin ruukullinen varhaiskevään kukkia? Raikkailla lumikelloilla ja helmililjoilla somistat niin juhlapöydät kuin keittiön ruokapöydän helpolla ja halvalla. Syksyllä multaan lykätyistä sipuleista on suuri ilo helmi-maaliskuussa, kun kevät antaa odottaa itseään.
Sipuleita voi hyötää kukkaan myös monenlaisissa ruukuissa. Hyasinttien ja amaryllisten hyötäminen on monelle tuttua puuhaa, mutta samalla tavoin voi ruukkuihin piilottaa pirteitä kevään kukkijoita. Istuta osa lumikellojen ja helmililjojenkin sipuleista ruukkuihin, jolloin kukkaloistosta saa esimakua jo ennen lumen sulamista? Kukkivan ruukun voi pääsiäisenä sijoittaa vaikka oven pieleen, sillä keväisiin ilmoihin tottuneet lajit sietävät jopa satunnaista pakkasta. Ruukkuistutus kestää viileässä kauniina noin viikon ja kukkien kuihduttua ruukun sisällön voi istuttaa pihalle tai taltioida sellaisenaan odottamaan seuraavaa kevättä.
Valitse ruukkuistutuksiin astioita, joiden pohjassa on reikä. Näin vältyt liiallisen kosteuden aiheuttamilta vaurioilta. Lisäksi on hyvä levittää astian pohjalle reilu kerros lecasoraa tai mursketta salaojitukseksi. Pikkusipulien istutusastioiksi kelpaavat siten monenlaiset ruukut ja muoviastiat, kunhan niillä on vähintään kymmenen senttiä korkeutta. Tulppaanien ja narsissien ruukut saavat mieluiten olla hieman korkeampia. Voit mainiosti istuttaa eri kokoisia sipuleita ruukkuihin eri kerroksiin, jolloin syntyy valmiita kukka-asetelmia. Tällöin on hyvä käyttää kuitenkin vähintään parinkymmenen sentin syvyistä ruukkua.
Itse istutus käy rivakasti ja samalla voi tehtailla ruukkuja moneen lähtöön. Levitä salaojituksen pinnalle kerros multaa, pistele sipulit parin sentin välein tasaiseksi kerrokseksi ja täytä ruukku mullalla. Tulppaanien ja narsissien kärjet saavat jäädä näkyviin mullan pinnalle, mutta pienet sipulit peitellään parin sentin syvyyteen. Jos haluat, voit istuttaa sipulit myös pohjasta reiälliseen varastolaatikkoon, jolloin niitä voi keväällä nuppujen ilmestyttyä istuttaa vaikkapa rairuohon somistukseksi. Kun sipulit keväällä kehittyvät laatikoissaan, näet, mitkä lajeista puhkeavat kukkaan yhtä aikaa ja voit istuttaa valmiita seka-asetelmia yhdessä viherkasvien ja kausikukkien kanssa. Esillepanossa voit käyttää hyödyksi vaikkapa tyhjiä säilyketölkkejä tai keksiä keittiön vanhoille ja rikkonaisille astioille täysin uusia käyttökohteita.
Kukinta vaatii kylmää ja pimeää
Talvemme on niin pitkä, että vaativimmatkin sipulikukista saavat varmasti riittävän pitkän virittymiskauden. Kun ulkona istutusajankohtaa rajoittaa maan jäätyminen, voi kevätruukkuja istuttaa hyvin vielä marraskuussa. Sydäntalveksi kukitettavat sipulit on kuitenkin syytä istuttaa jo syys-lokakuun aikana. Sipuliruukut kastellaan heti istutuksen jälkeen ja syksyn aikana huolehditaan, että ne eivät kokonaan pääse kuivumaan.
Istutuksen jälkeen ruukut talvetetaan viileässä ja pimeässä. Tätä vaihetta kutsutaan sipulikukkien hyödöksi. Vaihtoehtoja talvetuspaikaksi on runsaasti aina turveaumasta parvekkeeseen. Tärkeää on, että lämpötila hyötöjakson aikana pysyisi alle viiden lämpöasteen, mutta ei toisaalta painuisi runsaasti pakkasenkaan puolelle. Hyvä hyötöpaikka voi löytyä pihavajasta, autotallista tai kellarista.
Ulkona sipuliruukut menestyvät maahan kaivettuina tai turveaumaan upotettuina, joskin tällöin ruukkujen kaivaminen ylös talvisen jäisestä maasta voi olla työlästä. Parvekkeella ruukut voi piilottaa suureen pahvilaatikkoon, jonka on eristeeksi levitetty styroksia tai rutistettuja sanomalehtitolloja. Pahvilaatikosta on iloa myös silloin, kun sopiva talvetustila on valoisa. Laatikon sisällä kosteus ei pääse tiivistymään liikaa, mutta sipulit saavat kaipaamansa pimeyden.
Jos sipulit istuttaa ruukkuihin lokakuun lopussa, ne ehtivät kukkaan pääsiäiseksi. Itse istutetuista sipuliruukuista syntyy persoonallisia pääsiäistulisia, etenkin jos yhdistelee samaan ruukkuun eri näköisiä pienikukkaisia narsisseja. Osa lajikkeista myös tuoksuu! Niin narsisseja kuin muitakin sipuliruukkuja kastellaan hyötöjakson aikana säännöllisesti. Multa ei missään vaiheessa saa päästä kokonaan kuivahtamaan. Suurta vaivaa kastelusta ei kuitenkaan ole, sillä kosteus säilyy ruukuissa hyvin. Alkuvaiheessa on kuitenkin hyvä tökätä sormi ruukkuun kerran viikossa ja tarkistaa, että multa on muutaman sentin syvyydessäkin kosteaa.
Kevään lähestyessä ruukkujen seuraaminen muuttuu rutiinista jännitykseksi. Kun kylmää ja pimeää on kestänyt riittävän pitkään, tunkeutuu sipuleista esiin vihertävänvalkoisia lehdenkärkiä. Tällöin ruukut voi siirtää valoon, jossa lehdet vihertyvät parissa vuorokaudessa. Kukkavarsien kasvuun ja nuppujen avautumiseen kuluva aika riippuu lämpötilasta, joten tässä vaiheessa on mahdollista vaikuttaa kukinnan ajoittumiseen. Mitä lämpimämmässä ruukkuja säilyttää, sitä nopeammin lehdet ja kukkavarret kasvavat.
Hyötöniksit pähkinänkuoressa
-Säilytä ruukkuja viileässä ja pimeässä.
-Tarkista aluksi viikoittain kosteuden säilyminen, talvellakaan ruukut eivät saa täysin kuivua.
-Kun lehdenkärjet ovat tulleet näkyviin, ruukut voi nostaa valoon
-Kaupoissa olevat joulukukat (hyasintit ja amaryllikset) on esikäsitelty eli preparoitu, jolloin ne ehtivät kukkaan jouluksi. Seuraa niissä pakkauksen ohjetta. Muut sipulit vaativat vähintään kolmen kuukauden kylmäkäsittelyn.
-Kukat säilyvät pisimpään viileässä. Pienet narsissit ja lumikellot sietävät jopa pakkasta.
