Mikä on museopuutarha? Miten varjellaan vanhan, osittain villiintyneen puutarhan alkuperäisiä kasveja? Miten sovitetaan yhteen uutta ja vanhaa puutarhaa?
Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa uunituore Museopuutarha: perustaminen ja hoito -opas, joka julkaistiin huhtikuun alussa Turussa. Perinnekasvien tunnistamiseen, hoitoon ja esittelyyn sekä museopuutarhan perustamiseen perehdyttävän oppaan ovat laatineet Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kasvigeenivaratutkijat yhdessä Turun yliopiston museologian oppiaineen, Yläneen kotiseutumuseon aktiivien ja Museoviraston museopuutarhurin kanssa.
Museopuutarha on ensimmäinen julkaisu, joka linkittää vanhat puutarhakasvit osaksi museoiden toimintaa. Opas sopii myös historiallisten puutarhojen uudistamista suunnitteleville ja kotipuutarhureille.
Perinnekasvien arvosta ja käyttökelpoisuudesta muistuttava opas on saanut etukäteen runsaasti sekä yleisön että median huomiota, mikä lämmittää tutkija Maarit Heinosen mieltä.
– Se osoittaa, että vanhat, kestävät lajikkeet ja maatiaiskasvit kiinnostavat.
Toimintamallit elävän historian säilyttäjilleMuseopuutarha-hankkeen suunnittelu käynnistyi, kun Heinonen etsi sopivia yhteistyökumppaneita arvokkaiden vanhojen viljely- ja puutarhakasvien säilyttämiseen.
– Hämmästyin, miten upeita vanhoja puutarhoja museoidemme yhteydessä on. Osa niistä oli kuitenkin villiintynyt hoitamattomina tai uudistettu pelkiksi nurmikoiksi.
Heinonen havaitsi, museoissa osattiin esinekulttuuri, mutta kasvien hoito, niihin liittyvä tiedonkeruu ja dokumentointi puuttuivat.
– Opaskirja lähtikin liikkeelle tarpeesta ja on hyvin käytännön läheinen. Siinä esitetään kolme toimintamallia: Miten varjellaan vanhan, mahdollisesti osittain villiintyneen puutarhan alkuperäisiä kasveja, miten kootaan temaattinen puutarha sinne, missä vanhaa ei ole jäljellä, ja miten sovitetaan yhteen uutta ja vanhaa.
Oppaan lähtökohtana on Varsinais-Suomessa sijaitsevissa Yläneen kotiseutumuseon sekä Kaarinan Pukkilan ja Kuusiston kartanoiden puutarhoissa koottu kokemus.
Kasvien pitkä muisti
Heinonen tähdentää, että museopuutarha ei ole pelkkä museon ympärillä oleva viheralue.
– Se on harkitun teeman ympärille tietyin kriteerein koottu, hyvin dokumentoitu kokonaisuus, jota esitellään yleisölle.
Oppaan mukaan perinnekasveina voidaan hoitaa niin koriste- kuin hyötykasveja ja myös vanhoihin puutarhoihin tuotuja luonnonkasveja.
– Jokaisella maalla on omat perinnekasvinsa, jotka kuuluvat paikalliseen kulttuuriperimään.
Suomen puutarhakulttuuri on lähtenyt kasvuun 1700-luvulla Turun Akatemian luomasta perinteestä ja tutkimusmatkailijoiden tänne tuomista kasveista. Perinnekasveillamme on täällä pitkä viljelyhistoria, yleensä vähintään 50 vuotta. Ne ovat sopeutuneet tänne. Myös muualta tuodut lajikkeet voivat tulla osaksi perinnekasvistoa, kun sitkeimmät ja sopeutuneimmat jäävät.
Perinnekasvien tutkimuksessa yhdistetään dna-analytiikkaa, kirjallisuutta ja paikallista muistitietoa. Heinonen puhuu kasvien pitkästä muistista.
– Kasveihin liittyvä muistitieto ja tarinat kertovat niiden arvosta. Tarinat elävöittävät kotiseututyötä ja kasvien säilytystä luomalla niihin paikallisen tunnesiteen. Yläneen kotiseutumuseossa miehetkin innostuivat perinnekasveista, kun niistä kerättyä tietoa esiteltiin yleisölle.
Kukoistuksen käsikirja kyläyhteisöille
Kireä taloustilanne ei helli museoita. Etenkin monen ammatillisen museon tulevaisuus on avoin. Maarit Heinonen toteaa, että puutarhojen jatkuvuus on haaste, mutta hän katsoo kuitenkin valoisasti tulevaisuuteen.
– Yläneen kotiseutumuseo on hieno esimerkki siitä, millaisen innostuksen ja yhteisöllisen tekemisen hengen paikallinen perinnekasvitarha voi saada aikaan. Museon mäelle siirretyt vanhat rakennukset ovat nyt saaneet seurakseen kasvit, joista osa on peräisin samoilta sijoilta kuin rakennuksetkin.
– Paikalliset ovat työstään todella ylpeitä ja uskon, että tällainen toiminta voisi tuoda kotiseutumuseoihin aivan uutta eloa, hän toteaa.
Heinonen kehottaa kaikkia katsomaan vanhoja puutarhojaan tarkalla silmällä.
– Uudista varoen ja kestäväksi todetulla suomalaisella taimella. Sehän tulee pidemmän päälle paljon halvemmaksi, kun huonosti talvehtivia tuontitaimia ei tarvitse uudistaa.
Perinnekasvit museopuutarhoissa -hanketta ovat rahoittaneet Leader-ohjelma ja Varsinais-Suomen maakuntarahasto. Museopuutarha-opasta voi lukea ilmaiseksi MTT:n verkkosivuilla.
