Helsingin kaupunginmuseo järjestää perjantaina 14.6.2013 klo 14-18 jälleenpuutarhajuhlan Työväen-asuntomuseossa, Kirstinkuja 4. Tapahtuman erityis-teemana ovat tällä kertaa puutarhurin kädentaidot, ja tapahtumassa muun muassa punotaan pajusta ja askarrellaan perhos-baareja.
Muistojen kukkaset kukoistavat museon vanhoja kansanpihojen koristekasveja esittelevässä penkissä. Pihatorilla Maatiainen ja Hyötykasviyhdistys myyvät perinnekasvien taimia ja siemeniä. Muina yhteistyö-kumppaneina tapahtumaa ovat toteuttamassa Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestö, Puutarhamartat, Alppila-Seura, Dendrologian seura ja Karjalan Nuoret. Tapahtumaan on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.
Puutarhuri hyötyy monenlaisista kädentaidoista, joiden avulla harrastuksesta voitehdä entistäkin antoisamman. Työväenasuntomuseon puutarhajuhlassa on mahdollista laajentaa osaamistaan ja saada ideoita. Pajunpunoja Kirsti Salo opettaa, miten pajuista syntyy helposti teline köynnöskasveille, ja Puutarhamarttojen teltassa tehdään perhosbaareja houkuttamaan perhosia puutarhan kaunistukseksi. Sisällä museossa askarrellaan koristeellisia kylvömerkkejä ja taitellaan siemenpusseja, joissa omien perinnekasvien siemeniä voi vaikkapa antaa lahjaksi.
Työväenasuntomuseon rauhallisella ja vehmaalla puutalopihalla voi tutustuamuseon monilajiseen kukkapenkkiin sekä kysyä sen perinnekasveista ja niidenhoidosta kokeneilta siirtolapuutarhaviljelijöiltä. Hyötykasviyhdistys jaMaatiainen ry myyvät taimia ja siemeniä. Alppila-Seura pitää pientä pulla- jamehupuhvettia ja Karjalan Nuorten yhtyeen musiikki luo kesäistä tunnelmaa.
Puutarhajuhlan päätyttyä klo 18 Dendrologian seura vie museon pihaltaparituntiselle puukävelylle naapuriin Alppipuistoon, jossa kasvaa lukuisiaharvinaisia kasvilajeja. Upea, alkujaan 1800-luvun puolivälissä syntynyt puistoon jäänyt monille helsinkiläisille tuntemattomaksi.
Kukkivaa historiaa museopenkissä Työväenasuntomuseon kukkapenkki esittelee kolmisenkymmentä vanhoille työläispihoille tyypillistä perennalajia. Työläisille hyötykasvit olivat tärkeimpiä, eikä kukille voitu suoda paljon aikaa, tilaa saati rahaa. Siksi työväen koristekasvit olivat kestäviä, vähään tyytyviä ja helppoja lisätä. Yksi yleisimmistä lajeista, suopayrtti, kasvoi usein ovenpielessä, jotta kukkien saippuainen tuoksu raikastaisihuoneilmaa.
Useat työläispihojen kasvit olivat ikivanhoja, jo 1600-1700-luvulla Suomeentulleita kuten varjolilja, rusopäivänlilja, lehtoakileija sekä nyttemmin lähesunohtuneet harmaamalvikki ja vuohenkello. Myös uudemmat muotikasvit ehtivätpian työväen tarhoihin kuten 1800-luvun suosikit saksankurjenmiekat, pionit jasärkynytsydän sekä 1900-luvun alun uutuudet asterit, kanadanpiisku ja kultapallo.
Museopenkki tarjoaa silmänilon lisäksi tietoa Suomen kukkivastakulttuuriperinnöstä. Toivon mukaan se myös innostaa vaalimaan täkäläisiinoloihin ja maisemaan sopeutuneita maatiaiskasveja.
