Pöytyän Yläneeltä Korpelan torpan metsittyneeltä pihamaalta löytynyt omenapuun tynkä osoittautui Huvitus-omenalajikkeen emopuuksi. Tärkeitä johtolankoja löytyi paikallisen muistitiedon avulla. Lopullisesti lajike varmistettiin samanlaisilla analyysimenetelmillä, joita käytetään rikostutkimuksissa epäiltyjen ja uhrien tunnistamisessa.
Korpelan Huvitus ja muut Yläneen kasviaarteet -tilaisuus pidettiin tänään Pöytyällä. MTT:n erikoistutkija Kristiina Antonius iloitsi kulttuurihistoriallisesti kiinnostavasta löydöstä, jossa historiallinen tieto, paikallinen muistitieto ja geeneihin kirjoitettu tieto kohtaavat.
– Emme pystyneet tekemään lajiketunnistusta huonokuntoisesta omenapuusta, joka ei enää tuota hedelmää. Lajiketieto selvisi lehtinäytteestä tehdystä DNA-analyysistä, jota verrattiin Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman kokoelmissa olevaan Huvituksen DNA-tunnisteeseen.
Samoja menetelmiä käytetään esimerkiksi rikostutkinnassa, kun on selvitettävä epäiltyjä tai tunnistettava uhreja. Jokainen omenalajike on yksilö samalla tavalla kuin ihminen. Omenapuuta voi tosin monistaa oksista uusiksi kasveiksi, mutta perimältään ne ovat edelleen samaa yksilöä eli kloonia.
Huvitusta on käytetty lähes kaikissa MTT:ssä vuosikymmenten aikana jalostetuissa omenalajikkeissa. Lajikkeen geenejä löytyy muodossa tai toisessa tuhansista suomalaisista puutarhoista.
Paikallinen vihje johdatti
Yläneläisen muistitiedon mukaan vuonna 1895 Uudenkartanon torppari Juho Korpela kylvi puutarhaansa Huvitus-tilan puutarhassa kasvaneen ulkomaisen omenalajikkeen siemeniä. Yhdestä siemenestä kasvoi erityisen talvenkestävä omenapuu, joka tuotti hyvännäköisiä ja -makuisia kesäomenoita. Vartteet lähtivät leviämään innokkaiden kotipuutarhureiden mukana.
Korpelan torppa vaihtoi omistajaa sotien jälkeen, ja rakennukset purettiin vuonna 1960. Puutarha villiintyi, ja Korpelan omena painui unhoon.
– Menimme vuoden 2009 keväällä paikallisten oppaiden ja pienen kasviasiantuntijaryhmän kanssa katsomaan Korpelan torpan pihamaata. Löysimme yllätykseksemme puutarhan kasvijäänteitä, kuten harjaneilikoita ja ruusupensaita, kertoi projektipäällikkö Maarit Heinonen MTT:stä.
– Myöhemmin kysyin nykyiseltä maanomistajalta lupaa siirtää näitä perennoja ja pensaita. Isäntä antoi luvan ja samalla mainitsi, että näittehän te Korpelan omenan. Kävimme torpalla uudestaan ja löysimme omenapuun tyngän, joka oli jäänyt meiltä huomaamatta.
Maanomistajalla oli kirjallinen dokumentti MTT:n silloisen tuholaistutkija Osmo Heikinheimon käynnistä torpalla 1980-luvun alussa. Heikinheimo toteaa, että Huvituksen emopuu ”on edelleen elossa ja kasvaa torpan pihamaalla”.
Elämä jatkuu Korvan kasvitarhassa
Nyt Korpelan Huvituksesta otetusta neljästä vartteesta on kasvanut miehenmittaisia piiskataimia MTT Puutarhatutkimuksessa Piikkiössä. – Ensi keväänä yksi näistä Korpelan Huvituksen ”lapsista” istutetaan Yläneen kotiseutumuseon Korvan kasvitarhaan kunniapaikalle yhdessä Korpelan torpan metsittyneestä pihasta pelastettujen perinnekasvien kanssa, kertoi MTT:n tutkija Merja Hartikainen.
Parhaillaan Korvan kasvitarhaan etsitään lisää myös muita kasviaarteita, joita Yläneellä on viljelty vähintään 60 vuotta ja joihin liittyy jokin perheen, suvun tai kylän sattumus, tapahtuma tai muisto.
– Tiedot talletetaan kotiseutumuseon käyttöön ja näistä valitaan kasvitarhalle tiettyjä vanhoja kasvikantoja edustavia kasviyksilöitä, emokasveja, kuvaili istutus- ja rakennesuunnitelmat laatinut Hartikainen.
PS. Oma PIHA -lehden numerossa 6/2009 eli tasan vuosi sitten oli artikkeli ¤Huvitus¤-omenasta ja MTT:n tutkimuksista. Mene ylävalikossa kohtaan ”ARKISTO”!
