On jälleen täysikuu, mutta ei se haittaa. Se luo oman omituisen valonsa makuuhuoneeseen. Ja kun ei satu silloin nukuttamaan, leipominen on eräänlaista terapiaa.
Eilen tein niin ison taikinan, että jauhot loppuivat. Mutta kyllä ne pullat pakkasessa säilyvät.
Käytän nyt hyväkseni viime kesän marjapuskien satoa. Mustaviinimarjaa, karviaista ja pari banaania sauvasekoittimeen. Ja siitä tuli täyte pulliin, samalla tekniikalla kuin rahkapiirakoihin.
Siinähän se alkuyö meni paistaessa, mutta otan tämänkin asian niin kuin lämmityksenä. Kun sähköhella on päällä, se luo lämpöä koko taloon. Muurinkyljet olen lämmittänyt kolme päivää sitten, enkä vieläkään tarvitse lisälämpöä.
Kun on puurtanut kaikki ulkotehtävät, yksi nautinto on ylitse muiden: vihreä, ja punainen vihreä tee.
Kun ei saa unta, voi lipitellä erilaisia yrttiteelaatuja pusseista, joita saa täälläkin, ei lähikaupasta, mutta taajamien suuremmista marketeista.
Onneksi on hyviä ystäviä, jotka lähettävät näitä kalliita oikeita luonnontuotteita ”erämaakaverilleen”.
Kylillä ihmiset valittavat flunssa-aalloista.
Miksei se tule minulle?
Vaikka peräkylällä elelenkin, joskus tulee postia yllävästä suunnasta.Se suunta on Yhdysvallat, jossa hyvä ystäväni asuu.
Ensin tuli elimistöä putsaavaa vihreääkin vihreämpää teetä Sitten tuli punaista vihreää teetä, joka on aivan ainutlaatuista. Ei minulla olisi varaa sellaisiin. Mutta elimistön toimintaan nämä teet vaikuttavat. Nytkin on teekupponen edessä, eikä liene kovin vaikeaa arvata, mitä emäntä piirtelee.
Kasvulavaa taimille sepän havillisista ikkunoista.
Ja uutta lantaakin tuli tilattua jo pari viikkoa sitten.
