Kerman kanavalla varaudutaan luonnon voimiin.Ensin maa on routainen ja aamulla kun emäntä herää, klapien varaston edessä on metri lunta. Ei se haitaksi ole, kyllä sinne sisään pääsee usean tunnin lapioimisella.
Miten äkkiä kaikki tapahtuikaan. Peltikaton painolasti tuli alas parissa tunnissa. Mutta eipä sorru navettakaan, joka oli aikamoisen paineen alla.Klapit ovat hyvässä tallessa, eivätkä sudet ulvo.
Aamun ensimmäinen tehtävä on oman aamiaisen laitto, mutta ennen sitä on itse rakentamani linturuokintapöntön täyttäminen.Olen suunnitellut ja rakentanut sen siksi, etteivät niin kauniit linnut, närhet, pääse heti napsimaan kaikkea. Ja homma toimii.
Närhistä on tullut ystäviä. Kaikkein rakkain lintu on pieni hömötiainen, joka on ottanut paikkansa lumipallopensaassa. Se tulee minua kaikkein eniten liki. Kiittää: tsip, tsip ja tulee melkein pussaamaan.En tosin tiedä, miten linnut pussaavat, mutta suvunjatkotoimista olen kyllä ottanut selvää.Parhaimmillaan pensaassa heittävät volttia kaksitoista talitiaista, hömis ja keltasirkku, joka on harvinaisempi vieras.
Katajani seisoo pitkänä pylväänä Terijoen salavien edessä. Nokisutari kertoi, ettei hän näillä main ole nähnyt ikinä niin korkeita ja komeita salavia.
Toissa kesänä katajasta oksittiin kuivimmat oksat, koska minulla oli tunne, että sitä ei kerta kaikkiaan voi kaataa. Tänä kesänä lähes männyn mittainen kataja rehevöityi ikään kuin kiittäen metsätohtorin toimista.Pohjoinen katsottiin kompassin avulla. Osa tuulesta tulee suoraan pohjoisesta, mutta ristiriitaista on, miksi lumi paakkuuntuu länsipuolelle. No, ei se mystiikkaa ole, sillä on hyvä paakkuuntua ja tehdä tykkyreservi, koska lunta tulee, mutta tuulee pohjoisesta – päinvastaisesta suunnasta. Tuuli pohjoisesta tykkylumi etelän puolella.
Kaunis uusi oksa katkesi lumen ja tuulen vuoksi pari päivää sitten. Kunnioitan katajaa.Tunsin itseni pelastusnaiseksi. Sahasin oksan poikki, annoin sen olla hangessa ja sitten sahalla katkennut oksa maljakkoon kaunistuttamaan huushollia.
Varmaankin vuoden kulttuuriteko.
