Joulun aikaan kerroin istuttaneeni jouluruusut portaanpieliin helsinkiläisellä rivitalopihalla. Ne oli tarkoitettu sen hetken iloksi, joulun juhlistukseksi, vaan kuinkas kävikään.
Siinä ne kukkivat edelleen, vaikka välillä olivat päiväkausia lumen peitossa. Herkkiä vuokkomaisia kukkia avautuu yhä uusia koko ajan.
Jouluruusu (Helleborus niger) on Ranskan ja Englannin talvisista puutarhoista tuttu, viehko keskitalven somistus. Puiden alla, puolivarjossa se alkaa availla kukkiaan joulun lähestyessä, siitä nimi.
Vaan eipä se perinteisesti kuulu suomalaisiin talvipuutarhoihin. Niihin kuuluvat lumihankeen töpsätyt sukset, lumilapio ja muutama nietoksesta pistävä töyhtöangervon kuivunut tupsu.
Ilmastonmuutos on ilman muuta ikävä asia, vaikkakin tarpeellinen muistutus maapallon haavoittuvaisuudesta. Meidän kaikkien on kannettava vastuu yhteisestä kodistamme ja lopetettava silmitön hyväksikäyttö, niin luonnon kuin kanssaihmistenkin. Sitäpaitsi vaikka ilmasto kuinka lämpenisi, ei Suomen kaltevuus aurinkoon nähden silti muutu, vaan talvet ovat edelleen pimeitä. Niistä tulee vain loskaisia ja pimeitä lumisten sijaan.
Talvien mahdollinen lämpeneminen on silti mieltä kutkuttava ajatus. Puutarhassa voisi kokeilla monia muitakin kasveja, ehkä nekin menestyisivät, ainakin tilapäisesti.
Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa helmikuun alkupäiviltä todetaan, että tammikuu oli lauha ja sateinen. Se ei ollut uutinen. Mutta helmikuun kattava varovainen ennuste kertoo seuraavaa: ”Koko helmikuun kattavan sääennusteen mukaan sää jatkuu Suomessa selvästi tavanomaista lämpimämpänä. Varsinkaan maan eteläosassa pitkät pakkasjaksot eivät ole todennäköisiä, vaan lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin.” Koskahan se talvi oikein tulee. Maaliskuussa?
