Vuodenvaihteeksi on luvattu pakkasta koko maahan, eteläänkin viisi astetta. On jo aikakin. Nyt talvi on kuin Englannissa, kostea viima käy luihin ja ytimiin. Vaan jouluruusut viihtyvät.
Täytyy myöntää, ehdin istuttaa jouluruusut vasta aatonaattona. Jouluksi oli tarkoitus laittaa kauniit portaanpielet, jotta sisäänkäynti olisi kotoisan juhlava. Jouluruusut (Helleborus niger) ovat suloisen viattomia luonnollisuudessaan. Prameilu on niistä kaukana. Mielestäni ne sopivat joulun tunnelmaan, joulun pääasiahan ei ole mahdollisimman vaikuttavien lahjojen ostaminen ja saaminen vaan rauhallinen hetki läheisten kanssa ja kotoisan lämmin tunnelma, hetki levähtää ja olla vain ilman sen kummempia velvollisuuksia. Jouluna saa olla vaatimaton, oma itsensä, se riittää.
Jouluruusujen oli tarkoitus asettua ruukkuihinsa jo joulukuun puolivälissä, mutta kiire ja pimeä pitivät huolen siitä, etten ehtinyt pihatöihin ennen kuin vasta sitten, kun oli ihan pakko, viimeisellä hetkellä, aatonaattona pimeässä. Toivoin vain, että en kovasti tahrannut kauniin vihreä-valkoisia kukkia mullalla siinä tohinassa.
Aattona, juuri ennen vieraiden saapumista tarkistin istutukset, pudistin kevytsorahippuset pois lehtiä rumentamasta ja käänsin kukat tervehtimään portaille astujaa. Voiko somempaa tervehdystä ajatellakaan kuin hento jouluruusun kukka!
Illalla pihalla paloi ulkotuli, kun oli jo liian pimeä ihailla valkoisia kukkia.
