Rajoja himottaa aina venyttää, ja epäonnistumisen riski kutkuttaa kokeilunhalua. Tällä kertaa houkutus löytyi Billnäsin taimistolta Pinjaisista. Siellä oli oikeastaan montakin houkutusta, mutta yksi kohosi ylitse muiden.
Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) on ikivanha kasvi joka kasvoi jo jurakaudella, ilmeisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Dinosaurusten aikaan, siis. Samalta ajalta ovat Uuden-Seelannin puusaniaiset, jotka ovat edelleen voimissaan. Neidonhiuspuun talvenkestävyydestä Suomessa ei vain ole luotettavaa tietoa.
Vaikuttaa siltä, että se saattaa talvehtia, tai sitten ehkä ei. Turun ja Helsingin kasvitieteellisissä puutarhoissa on neidonhiuspuita, tosin ne on suojattu huolellisesti monen talven ajan puiden ollessa hyvin nuoria. Talvisuojausta ei siis pidä unohtaa, tai ainakin säätä ja puuta on syytä seurata.
Ehkä saariston 1a –vyöhykkeellä neidonhiuspuun menestymisestä on edes jotain toivoa pitkien ja leutojen syksyjen vuoksi. Saaristossa pakkaset eivät yllätä kovin varhain syksyllä, kun meri vielä lämmittää.
Puun valmistautumisen talveen voi itse todeta. Kun kuluvan vuoden pehmeät versot ovat alkaneet puutua ja puun lehdet ovat muuttuneet kananpojankeltaisiksi ennen pakkasia, on puu hyvin varautunut talven tuloon. Jos lehdet sen sijaan ovat vielä vihreitä ja sääennustus lupaa kiristyvää kylmyyttä, on syytä ryhtyä suojaamaan puuta.
Paras kerätä pakkaspeite ja seipäät valmiiksi käsille sitä yötä varten, kun niitä tarvitaan.
