Voikukat ovat keltaisia, koristeellisia ja elinvoimaisia, mutta puutarhurit ennemminkin kitkevät kuin suosivat niitä. Miksi on niin!
Pionien osalta taas haikaillaan keltaisten kukkien perään. Keltakukkainen kaukasianpioni, P. daurica ssp. mlokosewitschii, on kovin tavoiteltu, vaikka se on harvinainen ja tarkka kasvupaikkavaatimustensa suhteen. Puuvartisia pensaspioneitakin haluttaisiin kasvattaa, vaikka ne ovat kova haaste innokkaimmallekin puutarhurille; nehän eivät oikein ole talvenkestäviä Suomen oloissa.
Voidaan sanoa, että ihmeiden aika ei ole ohi, sillä nyt on onnistuttu risteyttämään jopa ruohovartinen ja puuvartinen pioni. Ensimmäisillä tämänlaisilla risteytyksillä on ikää jo 50 vuotta, mutta pionimaailmassa aika kulkee eri tahtiin. Nämä itoheiksi tai sektioiden välisiksi risteymiksi luokitellut lajikkeet ovat kuumia uutuuksia.
Ja suomalaisten puutarhureiden kannalta itohit ovat hyvin hyvä uutinen. Ensimmäiseksi tietenkin on kehitetty keltakukkaisia uusia lajikkeita, ja on käynyt niin hyvä onni, että uutuuksiin on saatu pensaspionin kukkalaatu silkkimäisine terälehtineen ja kukan pohjalta pilkottavine tummine liekkikuvioineen. Ja se varsinainen hyvä uutinen on se, että nämä uutuudet ovat täysin talvenkestäviä ja helppohoitoisia Suomen oloissa.
Kuvassa on ehkä tämän hetken tunnetuin lajike ”Barzella”. Ainoa huono puoli näissä uutuuksissa on se, että ne maksavat maltaita. Kysyntä maailmalla on niin kova, ja pionien lisääminen niin hidasta, että joudumme totuttautumaan siihen ajatukseen, että jos haluamme näitä kukkasia puutarhamme koristukseksi, se maksaa selvää rahaa. Ja parempi ostaa heti kuin jäädä turhaan odottamaan, että hinta laskisi.
