Viime kesänä istutin pihalle kaksi kärhöä. Kärhöt tulivat ikivanhojen syyshortensioiden tilalle, jotka olivat aivan liian kookkaita niille sijoilleen. Hortensioiden ympärille oli rakennettu säleikköä ja pergola. Niinpä niihin sopivat köynnöskasvit, päätin, ja lähdin kauppaan katsomaan mitä köynnöksiä sieltä löytyy.
Kärhöt ovat viehättäviä, ne suikertavat notkeasti tukeaan pitkin, mutta eivät väännä sitä. Lautasen kokoiset jalokärhön kukat eivät ehkä miellytä kaikkia, mutta kärhöissä on myös monta pienikukkaista lajia. Viinikärhöt, alppikärhöt ja kiinankeltakärhöt tekevät runsaasti pieniä kukkia. Silloin ne ovat kauttaaltaan sievien kukkien peitossa.
Taimitarhassa, alppikärhöjä katsellessa huomio kiinnittyi viereisen kärhön nimikyltin kuvaan. Siinä hehkuivat purppuranpunaiset pienet kukat. Kyseessä oli viinikärhö Clematis viticella ’Södertälje’ ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä.
’Södertäljet’ istutettiin pergolassa olevan portin molemmin puolin. Rea Peltola totesi, että kasvilla on hauska nimi, ihan kuin jonkin lajikkeen nimi olisi ’Kontula’ tai ’Jakomäki’. Ei nimi kasvia kuitenkaan pahenna, jos ei parannakaan. Kärhöt kukkivat hieman jo samana kesänä, ja kukat olivat ihastuttavat, ainakin näin purppuran ystävän mielestä.
Vaan nyt kärhöjen elonmerkkejä on odoteltu. Kärhöistä ei koskaan oikein jaksa muistaa, mitkä nousevat maasta vuosittain uudestaan, mitkä taas versoavat vanhoista varsista. ’Södertäljien’ varret ovat näyttäneet uhkaavan kuolleilta jo monta viikkoa.
Eilen, kärhön juurella kasvavien kielojen kohoavia lehtirullia ihastellessani huomasin maasta kohoavan pienenpienen parsan näköistä tankoa. Voisiko olla…? Äkkiä toisen kärhön tyvelle, ja siellä myös! Hurraa, ne nousevat maasta!
