Voi, hurjaa! Vappua vietetään viileässä säässä, mutta pionin kukkanuppu jo punertaa! Kyseessä on polvenkorkuinen ”juhannuspioni”, joka kukki ainakin viime kesänä tasan viikkoa ennen juhannusta oikein komeasti. Tänä kesänä kukat aukeavat varmaan vielä aikaisemmin, kun nuput alkavat olla jo pulleita.
Säät ovat olleet lämpimät jo niin monta viikkoa, että pieni koleus ei haittaa. Kylmyys säilyttää kukat nupussa hieman pidempään, toivottavasti ensi yöksi luvatut yöpakkaset eivät kuitenkaan kohtele nuppuja kovin kaltoin. Kylmä, suoraan Pohjanlahdelta puhaltava pohjoinen viima viilentää säätä kummasti, vaikka puutarha onkin etelärinteessä ja kylän takana kasvava metsä suojaa pahimmalta pohjoistuulelta.
Aurinkoinen paikka rinteessä talon kivijalan eteläpuolella näyttää takaavan pionille ja muillekin kasveille hyvät olosuhteet. Myös timjami, jota ei mitenkään suojattu talveksi, on vihreä lähes joka verson kärjestä. Uusia lehtiä on jo puhjennut.
Vappuviikonlopun istutuspuuhissa tontin länsipäästä löytyi myös esikoita. Ne kasvavat vanhan kiviaidan ja vaahteroiden katveessa. Myös esikot viihtyvät rinteessä, hieman kosteassa paikassa, mutta ei liian kosteassa. Muutamaa metriä ylempänä paikka on liian kuiva ja kallioinen, alempana taas liian heinikkoinen. Maaperä on kalkkipitoinen, josta esikot lisäksi pitävät.
Nurmikkoa voisi jo alkaa leikata, mutta ei vielä hetkeen, kun kiurunkannukset kukkivat. Niitä ei henno silpoa. Kiurunkannus on lehtolaji, ja koska lehtoja on nykyään häviävän vähän, ei niille tyypillisiä lajeja tee mieli tahallaan hävittää. Ja kukapa voisi vastustaa Kiurunkannusten kauniita, murretun violetin värisiä pieniä torvikukkia!
