Isännän (tai emännän) viiri liehuu lippusalossa aina, kun talossa ollaan paikalla. Läsnäolon lisäksi viiri viestii muustakin.

Yleisin viiri on maakuntaviiri, joka kertoo joko sen, missä ollaan tai sen, mistä tullaan. Moni haluaa viirin avulla viestittää synnyinmaakunnastaan. Maakunnan lisäksi voi kertoa myös, sattuuko olemaan ruotsinkielinen.

Viime aikoina ovat yleistyneet myös kunta- ja kaupunkiviirit. Niissä esiintyy usein vaakuna maakuntavärien jatkeena. Vaakuna tuo juhlavuutta muuten yksinkertaiseen viiriin.

Yksilöllisyyten voi mennä vieläkin syvemmälle. Mikään ei nimittäin estä käyttämästä aivan omaa viiriä. Siihen voi laittaa mitä mieleen juolahtaa, tosin naapurien tunteet – niin tässä kuten muissakin asioissa – on parasta ottaa huomioon.

Hyvälaatuinen viiri tehdään samasta materiaalista kuin lippukin, jolloin se kestää säät, yöt ja päivät. Sen huolto ja säilytys ovat samat kuin lipun, eli pesu pehmeällä harjalla ja miedolla saippualiuoksella riittää. Pesty viiri kuivatetaan huolellisesti ennen taittelua ja säilöön panoa. Oikea viirin pituus on noin puolet lipputangon pituudesta.

Jaa artikkeli