Päivät ovat jo hiljalleen pidentymässä, mutta vielä valoa ei ole tarjolla ylen määrin. Niinpä aamulla herätessä on alkajaisiksi hamuttava valokatkaisijaa. Sitten syttyvät valot kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Aamupalasta nukkumaan menoon saakka siivittää elämistä jonkinlainen valaisin. Toisin on kasveilla. Keittiön katossa roikkuvasta hehkulampusta on niille iloa suurin piirtein yhtä paljon kuin tuikkukynttilästä lehdenluvussa. Aito auringonvalo on kasveille paras apu, mutta kevätauringon piilotellessa voi niitä auttaa monella tavalla.
Kasvien olotilan parantamisessa on kaksi vaihetta. Ensin tehdään kierros kasvien parissa ja katsotaan, että niillä on otolliset olot valon saantiin. Tämän jälkeen tehdään toinen kierros kodin valaisimien parissa. Loisteputkista on iloa niin kasveille kuin ihmisille. Voisiko osan hehkulampuista korvata niillä tai hankkia ikkunalaudalle peräti uuden kasvivalaisimen? Kaikkein tehokkaimman avun kasvit saavat lampuista, jonka valo on suunniteltu nimenomaan kasvien tarpeita ajatellen.
Verhot syrjään
Mitä enemmän kasvit saavat talvisin valoa ikkunoiden kautta, sen parempi. Huone saattaa valaistua yllättävästi, kun kaihtimet nostaa kokonaan ylös tai sivuverhot vetää aamulla kunnolla syrjään. Kesällä tilanne on toinen, ja kasveja voi olla hyvä siirtää hiukan kauemmaksikin ikkunasta.
Kasvien elämää kirkastavat myös sumutuspullo ja pölyrätti. Lehdille kerääntyy talvikuukausien aikana tasainen pölymatto, jonka läpi valonsäteiden on vaikea päästä. Suurten lehtien puhdistus onnistuu parhaiten kostealla paperipyyhkeellä tai pölyrätillä, pitsimäisiltä lehdiltä pölyhiukkaset huuhtoutuvat sumutuksen myötä. Kasteluvettä voi vielä jonkin aikaa säännöstellä, sillä huonekasvien talvilepo jatkuu helmikuulle, mutta sumutuksesta kasvit nauttivat myös talvella.
Lampulla on väliä
Hyvä valaisuteho ei aina ole sidoksissa sähkönkulutukseen. Kasveille tärkeää ei ole vain valon määrä, vaan myös sen laatu. Kasvit kykenevät hyödyntämään vain osan ihmisen havaitsemasta valosta. Vastaavasti esimerkiksi kissan pimeänäkö tai mehiläisten kyky erottaa ultraviolettia väriä jäävät ihmisen havaintokyvyn ulkopuolelle. Niinpä esimerkiksi kasvihuoneviljelyssä oikeanlainen valotus vaatii taitoa.
Paras valaistus kasveille syntyy kohdevalosta, jonka lampputyyppi on valittu kasveille sopivaksi. Aivan kasvin lähelle valaisinta ei kuitenkaan saa sijoittaa, sillä liiallinen valo voi aiheuttaa lehtiin polttovaurioita. Samoin valo ei saa häiritä huoneessa oleskelua. Joistakin kasvilampuista lähtee sinertävä valo, joka voi tuntua ihmisistä oudolta. Tällaiset valot suunnataan niin, että eivät sävytä koko olohuonetta.
Kodin tai työpaikan yleisvalaisimistakin voi olla kasveille iso ilo.
HEHKULAMPUN tuottamasta valosta suuri osa on lämpösäteilyä, jota kasvit eivät kykene käyttämään hyväkseen. Jos hehkulamppu sijaitsee suoraan kasvien yläpuolella, kuivattaa lämpö turhaan lehtien kärjet ruskeiksi. Lämpö myös kuivattaa ilmaa, mikä puolestaan altistaa kasveja tuholaisille.
LOISTEPUTKEN valoteho on huomattavasti parempi. Toimistojen kattovalaisimissa käytettävät valoputket eivät ole kodikkaita yksityiskotien valaisussa, mutta vastaavat ominaisuudet löytyvät pitkäikäisistä energiansäästölampuista. Ne sopivat monissa tilanteissa hehkulamppujen tilalle.
Sähkönkulutukseltaan taloudellisia ovat myös METALLIHALOGEENILAMPUT, joista myös kasvit saavat runsaasti valoa. Raskaat ja voimakkaasti valaisevat lamput eivät kuitenkaan kotioloissa yllä monikäyttöisyydessään energiansäästölamppujen tasolle.
