Petuniat kurkottelevat tänäkin kesänä kaikissa kukkamyymälöissä. Petunialajikkeet ovat varsinaisia suursuosikkeja, vain lobeliat ja orvokit uhkaavat niiden asemaa kesäkukkien myynnissä. Suosion taustalla piilevät petunian monet käyttömahdollisuudet sekä lajikkeiden kirjo, josta löytyy kukkia jokaiseen makuun. Mutta joko tiesit, että näiden ruukuissa hehkuvien parvekekukkien lähisukulainen löytyy perunamaalta?
Nykyisin markkinoilla on lukematon määrä petunialajikkeita, jotka jaetaan ominaisuuksiensa perusteella alaryhmiin. Alun perin petunia on kotoisin Etelä-Amerikasta. Kasvi kuuluu Solanaceae -heimoon, ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, kotipuutarhassa rehottavat perunat ja tomaatit ovat petunian lähisukulaisia. Mukuloiden ja hedelmien sijaan petunia kuitenkin käyttää energiansa kukkien muodostukseen.
Samaan sukuun kuuluu myös tupakka, jonka torvimaisia kukkia katsoessa sukulaisuus on helpommin uskottavissa. Nimensä petunia onkin saanut portugalin sanasta petun, joka tarkoittaa tupakkaa. Väriltään petunian kukat voivat olla valkoiset, keltaiset, vaaleanpunaiset, punaiset, violetit tai jopa sinertävät. Kukat voivat olla kaksivärisiä ja jopa raidallisia. Vain harvalla muulla koristekasvilla on yhtä kattava värikirjo.
Kukat kylpevät auringossa
Amppeleiden ja ruukkuistutusten lisäksi petunioita voi käyttää reunakasveina tai yksivuotisina maanpeittokasveina. Ne sopivat hyvin myös sekakasvi-istutuksiin, sillä petunioilla saa rehevyyttä korkeampien kasvien joukkoon. Silti ne eivät tukahduta matalampienkaan kasvien kasvua.
Petunia viihtyy parhaiten ulkona aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Kastelun suhteen petunia ei ole kovin kranttu. Se sietää myös ajoittaista kuivahtamista. Ohuet terälehdet kärsivät kuitenkin sateesta, ja niinpä petuniat kasvavatkin yleensä komeimmiksi parvekkeilla ja katetuilla terasseilla, joissa valoa on tarpeeksi, mutta katto antaa sateensuojaa.
Kasvin runsain kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyspakkasiin saakka. Kukinnan jatkumisen takaa säännöllinen lannoitus ja kuihtuneiden kukkien nyppiminen. Kasteluveteen on syytä sekoittaa viikoittain liukoista ravinnetta tai lisätä multaan hitaasti liukenevia ravinnekiteitä.
Loppukesällä versot saattavat puutua, jolloin kukinta tyrehtyy. Tällöin petunian versot voi leikata poikki noin 10 sentin korkeudelta. Hyvässä hoidossa kasvit kasvattavat nopeasti uudet versot, ja kukista saa nauttia vielä elo-syyskuussakin.
Multiflora -lajikkeilla paras säänkesto
Suurimmat kukat ovat Grandiflora -ryhmällä. Amppeleihin istutettavat lajikkeet kuuluvat yleensä Multiflora-, Milliflora- ja Surfinia -ryhmiin. Lajikeryhmät eroavat toisistaan esimerkiksi säänkestoltaan. Grandiflora -lajikkeet eivät säily kauniina tuulessa ja sateessa. Myös kaikkein pienikukkaisimpien lajikkeiden heikkoutena on huono sateenkestävyys. Parhaiten sateisena kesänä kukoistavat Multiflora -lajikkeet. Riippuvaversoiset Surfinia -lajikkeet myös tuoksuvat.
Kaikki runsaasti kukkivat amppelilajikkeet eivät enää kuulu varsinaisiin petunioihin, vaikka lajikkeista käytetäänkin samaa yleisnimeä. Miljoonakellon nimellä myydään paljon petuniaa muistuttavia kasveja, jotka kuuluvat Calibrachoa –kasvisukuun. Joskus näitä kasveja nimitetään myös japaninkelloiksi, sillä ne on jalostettu Japanissa. Hoidoltaan miljoonakellot eivät poikkea petunioista. Ne viihtyvät aurinkoisella paikalla. Kuten monia muitakin kesäkukkia hoidettaessa, liika kastelu voi mädännyttää juuriston.
