Nyt on kotipuutarhurin aika aloittaa puutarhan kevättyöt. Ensimmäisiä töitä keväisessä puutarhassa on omena- ja päärynäpuiden sekä marjapensaiden leikkaus. Lumen sulettua päästään ehostamaan nurmikkoa ja kunnostamaan kukkapenkkejä.
Puut ja pensaat leikataan ennen silmujen puhkeamista
Omenapuiden paras leikkausajankohta on huhtikuu ja toukokuun alkupuoli. Ilman leikkausta puulle kehittyy tuuhea latvus, jossa on teräväkulmaisia, repeileviä ja toisiaan hankaavia oksia. Tuuheassa latvuksessa on myös omenapuun taudeille suotuisat olosuhteet lisääntyä. Mikäli puiden leikkaus on laiminlyöty, tehdään korjausleikkaukset vähitellen useamman vuoden aikana. Liian voimakas kerralla tehty leikkaus aiheuttaa runsaan versokasvun, joka huonontaa puun rakennetta ja lisää seuraavien vuosien leikkaustarvetta. Ensimmäiseksi poistetaan kuivuneet ja vialliset oksat. Myös ristikkäin kasvavat ja toisiaan hankaavat oksat poistetaan. On parempi poistaa kerralla muutama iso oksa kuin monta pientä oksaa. Päärynäpuut leikataan samalla tavalla kuin omenapuut.
Marjapensaiden leikkaus aloitetaan, kun lumi pensaiden tyveltä on lähes sulanut. Täysikasvuisia herukka- ja karviaispensaita nuorennetaan leikkaamalla vuosittain kolmesta viiteen vanhinta oksaa maata myöten poikki. Lisäksi maahan painuneet ja vioittuneet oksat poistetaan. Vadelmapenkistä leikataan pois satoa tuottaneet versot. Uusia versoja harvennetaan niin, että rivimetrille jää 15–20 vahvaa versoa.
Lannoitus silmujen puhjettua
Puut ja pensaat lannoitetaan keväällä silmujen puhjettua. Kananlannasta valmistetut Biolan luonnonlannoiterakeet soveltuvat kevätlannoitukseen. Luonnonlannoiterakeissa on kaikkia kasvin tarvitsemia ravinteita ja keväällä annetusta lannoituksesta vapautuu ravinteita kasvin käyttöön koko kasvukauden ajan. Luonnonlannoiterakeita levitetään pensaiden juuristoalueelle, kolme litraa kymmenelle neliömetrille. Suuret pensaat ja puut hyötyvät sijoituslannoituksesta. Kasvin juuristoalueelle tehdään rautakangella reikiä, joihin valutetaan luonnonlannoiterakeita kolmesta neljään litraa puuta kohti.
Tavoitteena elinvoimainen nurmikko
Puutarha kalkitaan 2–3 vuoden välein puutarhakalkilla. Kalkki voidaan levittää aikaisin keväällä, jopa hangen päälle. Liitukalkista valmistettu puutarhakalkki liukenee nopeammin kuin perinteiset kalkkikivijauheet ja se kulkeutuu sulamisvesien mukana kasvien juuristoalueelle. Sopiva levitysmäärä on 10–30 kg aarille.
Nurmikon kuivahdettua hieman, se haravoidaan puhtaaksi kuolleesta kasvijätteestä. Jos talven jälkeen nurmikossa on kuolleita kohtia, ne kylvetään uudestaan. Ennen kylvöä nurmikon pinta rikotaan ja päälle laitetaan uutta ravinteikasta puutarhan mustaa multaa. Kylvön jälkeen multa tiivistetään ja kastellaan.
Haravoinnin jälkeen hyväkuntoinen nurmikko lannoitetaan kalkkia sisältävällä nurmikkolannoitteella. Kastelu nopeuttaa ravinteiden imeytymistä. Sammaleiset kohdat haravoidaan voimakkaasti ja nurmikkoon painetaan talikolla ilmastusreikiä. Yleensä sammaloitumiseen on syynä maan liika tiivistyminen. Rei’ityksen jälkeen nurmikolle levitetään ohut kerros hiekkaa, johon on sekoitettu nurmikkolannoitetta. Hiekan ja lannoitteen seos haravoidaan tehtyihin reikiin. Hiekka pitää kasvualustan ilmavana ja lannoitteesta nurmi saa ravinteita kasvuunsa.
Kukkapenkkiin uutta rehevyyttä
Kukkapenkissä talven törröttäneet kuihtuneet kasvinosat leikataan pois ja kukkapenkin pinta kuohkeutetaan kevyesti. Keväällä uuden kasvun alkaessa perennat lannoitetaan pitkävaikutteisella lannoitteella. Biolan Yleislannoite on kalkkia sisältävä luonnonmukainen puutarhalannoite, josta riittää ravinteita koko kesän kasvulle ja kukinnalle. Yleislannoiterakeita levitetään kukkapenkin pinnalle kaksi litraa kymmenelle neliömetrille ja lannoiterakeet peitetään ohuella kerroksella luonnonmukaista puutarha- tai turvemultaa.
Keväällä, kun maa on vielä luonnollisen kosteaa, on hyvä aika istuttaa uusia kasveja. Etenkin talvenarkojen kasvien istuttaminen ajoitetaan kevääseen, jolloin ne ehtivät juurtua kunnolla ennen talventuloa. Nyt kannattaa kokeilla erilaisten köynnösten istuttamista kukkaryhmään. Köynnöstuen varassa kiipeilevät kärhöt ovat kukkiessaan upeita katseenvangitsijoita ja tuovat vaihtelevuutta mataliin kasviryhmiin.
Kompostoimalla ravinteet kiertoon
Kompostointi on luonnonmukainen tapa palauttaa eloperäinen, maatuva jäte takaisin luonnon kiertokulkuun. Kompostoiduista biojätteistä saadaan puutarhaan ravinteikasta maanparannusainetta. Kompostin sisältämät ravinteet virkistävät maan pieneliötoimintaa ja sen sisältämä humus parantaa maan vesitaloutta.
Maanparannusaineena käytetään yleensä puolikypsää katekompostia, jota pikakompostorista saadaan jo noin kuuden viikon kompostoitumisajan jälkeen. Kasvukauden aikana levitettävä katekomposti jätetään nimensä mukaisesti maan pinnalle katteeksi, esimerkiksi puiden ja pensaiden juuristoalueelle. Sopiva levitysmäärä on 2-5 cm kerros.
Puutarhajätteet kompostoidaan kannellisessa puutarhakompostorissa. Kompostorin täyttö aloitetaan levittämällä pohjalle jotain karkeaa ainesta, esimerkiksi oksasilppua. Puutarhassa syntyvää jätettä lisätään kerroksittain. Jokaisen 10-15 cm kerroksen väliin lisätään 5 cm kerros komposti- ja huussikuiviketta. Kompostijätteen lahoamista nopeutetaan lisäämällä pieneliöiden ravinnoksi joko kompostiherätettä tai kanankakkarakeita. Varsinkin kuivat lehdet, oljet ja muu lehtivihreätön materiaali vaatii kompostoituakseen lisäravinteita. Kastelemalla varmistetaan, että kompostista tulee sopivan kostea. Kuiva jäte ei lahoa ja liika märkyys estää ilmankierron kompostissa, jolloin jäte alkaa mädäntyä. Oikea kosteus voidaan todeta, kun 10-20 cm syvyydestä otetaan kourallinen kompostia ja puristetaan sitä nyrkissä. Sormien tulisi kastua, mutta niiden välistä ei saisi valua vettä.
