Venäjällä on runsas lajikevalikoima talviomenia, jotka saattaisivat sopia Suomenkin ilmastossa viljeltäväksi. Kaakkois-Suomen marjahanke on käynyt Streblovan tutkimusasemalla, parisataa kilometriä Pietarista etelään, tutustumassa kymmeniin kiinnostaviin omenalajikkeisiin.
VETERAN (Antonovka x King)Talvilajike. Maku 4,5 asteikolla 1-5. Väri kirkastuu varastossa.
SAFRAN PEPIN
MIRNOJE (Antonovka x Jonatan) Isohedelmäinen talviomena. Rupea kestävä. Aikaissatoinen. Puu matalakasvuinen. Hyvin talvenkestävä.
ORLOWSKIJ SINAP Talviomena, joka säilyy varastossa huhtikuulle saakka. Pitkät vuosiversot.
KORITSNOJE NOVOJE (Viirukas Kaneli [keltakaneli] x Wealthy) (Uusi kaneli) Isajevin jaloste. Syysomena, säilyy jouluun, maku paranee säilytyksen aikana. Hedelmä iso. Puu satoisa. Satoikään tulosta ei tietoa. Hedelmä muistuttaa maultaan eteläisiä Renettejä. Lajike on korvannut Venäjällä perinteiset Koritsenoje- (Kaneli) lajikkeet. Lajiketta löytyy myös Suomesta.
FORELLI Talvilajike Latviasta. Puu pienikokoinen. Aikaisin satoikään tuleva. Hedelmien koko vaihtelee suuresti. Ilmeisen ruvenarka lajike. Lajiketta on myös Suomessa (ilmeisesti Taimi Virman tuonut). Menestynyt Mikkelin seudulla, mutta maku on jäänyt vaatimattomaksi. Löytyy todennäköisesti Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.
ANTEI Talvilajike Valko-Venäjältä. Hedelmät säilyvät aina toukokuulle saakka. Omenat isoja. Puu keskisatoinen, mutta sato säännöllinen vuosittain. Puu korkearakenteinen.
STARS Red Delicios tyyppinen talviomena. Maku makea, ei tuntuvaa happoa. Hedelmäkoko pienehkö. Hedelmän pinta s1lmäpuolelta korkkiutunut.
IEDZENUHelmikuulle säilyvä kauniin värinen talviomena. Kohtalaisen ruvenkestävä. Puu voimakaskasvuinen. Lajiketta on myös Suomessa, Etelä-Savon koeasemalla ja Turun yliopiston puutarhassa.
POMETS VOENNO(Sotilaan muistoksi)
RAJA (Cortland x Sirinka)Talviviomena Latviasta. Erittäin isokokoiset punaiset hedelmät. Hyvänmakuiset, arvosana 5 asteikolla 1 – 5. Talvenkestävyydessä toivomisen varaa Streplovassa. Lajiketta tavataan myös Suomessa. (Maistelin aikjoinaan Riitta Liukkosen tuomaa näyteomenaa ja oli tosi hyvän makuinen marraskuussa).
DRUZHNOJE (Jonatan x Antonovka) Hyvät oksakulmat ja aika matala puu.
AROMATNOJE (aromaattinen)Hyvin isokokoinen talviomena (jopa 600 g). Lämpiminä kesinä öljymäinen malto ?? Makua pidetään erittäin hyvänä. Talvehtinut Antonovkaa paremmin kylminä talvina (1987). Lajiketta on myös Suomessa.
BOGATID (Antonovka x joku saksalainen lajike)Hedelmä isokokoinen, ruvenkestävä, maultaan hapan.
POLTSAMAASKOE ZIMNEE Eestiläinen, makea. Ehkä syysomena.
Muita esille tulleita lajikkeita:
Vain poimintoina keskustelusta Streplovassa ja Puskinin yliopistolla:
KESÄARKAD Ilmeisesti sama kuin Suomesta löytynyt Keltainen kesäarkad. Hyvin aikaisin kypsyvä makea kesäomena. Pitäisi olla hyvinkin pakkasenkestävä.
KRASNOJE RANNAJEOmena punainen ja aikaisin kypsyvä, Melban jälkeläisiä. Todennäköisesti sama, jonka olen löytänyt Imatran seudulta (selvästi Melba-arominen kesäomena).
PAMJAT LAURIKAIsokokoinen, valkoinen.
MOSKOVSKOJE ZIMNEJETalviomena, jota viljellään Moskovan seudulla.
Yleisin käytetty perusrunko on Antonovkan siemenestä kasvatettu melko voimakkaan kasvun aiheuttava perusrunko. Budagovski 9 on käytetty sekä perusrunkona, että välirunkona aikaansaamaan kääpiömäistä kasvua.Toisena kääpiöperusrunkona oli Paradiska Krasnolistnaja.
Sterplovassa oli n 15 vuotiaita ”kääpiöpuita”, jotka oli rakennettu seuraavasti: Antonovka-perusrunkoon oli vartettu Budagovski 9, johon ilmeisesti seuraavana vuonna oli vartettu viljeltävä lajike. Puut olivat tavanomaisia puita pienempiä. Venäläiset käyttivät myös Paradiska Krasnolistnaja perusrunkoa välirunkona. He korostivat, että kullekkin lajikkeelle on kehitettävä lajikkeelle sopiva sekä perusrunko että välirunko, sillä valmista reseptiä ei ole.
Välirunkokikkailulla saavutetaan venäläisten mukaan kääpiöperusrunkoa voimakkaampi juuristo, joka pitää puun pystyssä ja joka on voimakkaampi ottamaan vettä ja ravinteita. Näin ollen vältetään tukeminen ja kastelu. Kääpiövälirunko aiheuttaa lajikkeelle kuitenkin kääpiömäisen kasvun ja kaikki kääpiöpuun ominaisuudet.
Huomattakoon, että Englannissa 1990 luvun alussa elokuussa vieraillessani seurasin tapahtumaa, jossa keväällä tavalliseen perusrunkoon oli vartettu sikäläistä kääpiörunkoa. Piiskat kasvoivat pellossa ja niihin n. 80 cm:n korkeudelle elokuun alussa silmutettiin viljeltävää lajiketta. Vanhemmissa näin lisätyissä taimissa oli melkoisia mutikoita (pahkamaisia kyhmyjä) molemmissa jalonnuskohdissa.
Tseljabinskin luontaiset kääpiölajikkeet
Streplovassa näitä ei tunnettu. Bushkinin yliopistolla näistä oli kuultu, mutta kaikki kokemukset puuttuivat. Tutkija kertoi, että vanhan järjestelmän aikana hän olisi voinut matkustaa Tseljabinskiin junalla ja todeta miten puut olivat menestyneet, mutta nykyisen järjestelmän aikana siihen ei ole mahdollisuutta. Hänen ”kuulemansa” mukaan puut olivat saavuttaneet 15 vuoden iän, jonka jälkeen niistä ei ollut kuulunut mitään, joten ne ovat ilmeisesti rappeutuneet.
Kuulin puhelintietona eräältä ”agentiltani”, että Pietarin hedelmänäyttelyssä näiden lajikkeiden hedelmiä oli ollut esillä. Omenat olivat kookaita ja erittäin hyvän tuoksuisia (maistaminen oli kiellettyä, mutta haistella sai). Lisäksi sain tietoja, että näitä lajikkeita on kokeiltavana ainakin Virossa ja Ruotsissa.
Näiden perimästä kuulin seuraavaa: Vanhoista Venäjän luostareista on löytynyt ns. itkupuita, eli Maluksia, joiden oksat lähtevät rungosta suoraan alaspäin kuten esim. meillä neuvoksenpuu, Malus Ectermeyer). Tutkija Masuunin Tseljabinskissä on risteyttänyt näitä viljeltyjen lajikkeiden kanssa. Nämä luontaiset kääpiöt ovat peräisin näistä risteytyksista. Edelleen sain tietoja, että kyseisiä lajikkeita viljellään jopa Arkangelissa maanmyötäisissä säleiköissä.
