Pajunkissat ovat korvaamattomia pääsiäiskoristeina ja palmusunnuntaina lasten virpomiskimpuissa, joihin yleisimmin kerätään jo talvella kissa-asteelle ehtineitä kiiltopajun voimakkaasti kiiltäviä, punaruskeita oksia, jotka jo sellaisenaankin ovat varsin koristeellisia. Eilen tikkutiistaina (siis päivänä, jona perinteen mukaan entisaikaan vuoltiin sytyketikkuja pääsiäistulille) etsin pajunkissoja merenrannan pensaikosta, mutta kovin oli vähän kissoja pajujen oksilla. Vain siinä rannalla olevassa pajupensaassa, joka sijaitsi erään mökin pihapiirin rajamailla, oli pulleita kissoja, ja niinpä tyydyin vain ottamaan niistä kuvia sinitaivasta vasten.
Suomen luonnossa kasvaa ainakin 29 eri pajulajia. Maailman mittakaavassa pajulajeja on tunnistettu jo yli 300 ja todellisuudessa erilaisten pajujen määrä on paljon suurempikin, koska pajut risteytyvät helposti keskenään. En tiedä, mistä pajulajista oli kyse, kun seurasin Helsingin Tervasaaressa noin puolitoista viikkoa sitten sinitiaisia nokkimassa innokkaasti 3-4 metrin korkeudella olleita pajunkissoja. En ole koskaan aiemmin havainnut vastaavaa. Ilmeisesti linnut kuitenkin saivat niistä jotakin ravintoa. Ehkä joku asiantuntija voisi selittää asiaa.
Todettakoon myös, että noin kuukauden kuluttua kukkiva, pajuihin kuuluva raita on vapun ajan korein ja värikkäin ilmestys luonnossamme. Sen kissojen yksittäisissä kukissa on paljon mettä ja siitepölyä, jotka houkuttelevat hyönteisiä. Kukinnot ovat lähes elinehto aikaisin keväällä liikkeelle lähteville perhosille ja muille ötököille. Alimmainen kuva neitoperhosen vierailusta raidan kukinnolla on otettu 27.4.2011. Ehtiiköhän raidan kissat kukkaan tänä vuonna vappuun mennessä?