Seurasin eilen terassilta käsin peippojen, västäräkkien, punarintojen ja muidenkin lintujen lentelyä pihapuissa ja tepastelua nurmikolla, mihin jo iso koivu pudotteli harvakseltaan keltaisia lehtiään. Ei voi mitään, syksy on tulollaan, kun iltauutisten aikaan alkaa jo hämärtää, ja onhan ylihuomenna jo elokuu. Kesä on tähän saakka ollut lämmin ja turhankin kuiva, ainakin täällä Hankoniemellä. Niin – on ollut perin mielenkiintoista seurata lintujen pesintätouhuja pihapiirissä kevään ja alkukesän aikana. Aivan terassin edessä olevassa koivussa on pönttö, jonka joka kevät on valloittanut kirjosieppo. Emme ole aiempina vuosina nähneet, kun poikaset ovat lähteneet maailmalle, mutta nyt oli hauska seurata, kun poikaset yksi kerrallaan, pitkän pöntöstä kuikuilun päätteeksi rohkaisivat mielensä ja huterin siivin räpiköivät läheisen puun oksille.

Nälkäinen peiponpoikanen vaatii ruokaa emoltaan

Nälkäinen peiponpoikanen vaatii ruokaa emoltaan

Kun kamera kädessäni katselin eilen lintujen hyppelyä pihanurmikolla, mistä ne etsivät ötököitä ravinnokseen, huomasin peipon poikasensa kanssa lennähtävän lähelleni terassiportaiden alapäähän. Poikanen vaati ”kurkku suorana” syötävää emoltaan. En nähnyt, mitä emolla oli poikaselleen välipalaksi, mutta kuten kuvasarja osoittaa, poikanen näyttää alimmaisessa kuvassa aika tyytyväiseltä, arvatenkin vain hetkeksi. Peippojen ravinto koostuu hyönteisistä, silmuista ja siemenistä.

Jaa artikkeli