Poiminta lehdesta 5/2017: Perinnepiha Keski-Suomen maalaismiljöössä

Oma PIHA Lehtinosto, Uutiset, Yleinen Leave a Comment

Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.

Aitta on tilan alkuperäinen rakennus. Vanhalla Massikalla Tauno tekee lumityöt.

Pirkko ja Tauno Karjalainen muuttivat eläkepäiviksi Jyväskylästä maalle Hankasalmen Niemisjärvelle, kun yleensä eläköityessä muutetaan päinvastoin maalta palvelujen ääreen. Talo rakennettiin 2009, ja seuraavana vuonna he pääsivät asumaan ja pihapuuhiin.

– Tämä tila on Taunon mummola, joka oli ollut asumaton jo 45 vuotta. Piha kasvoi pitkää heinää, kertoo Pirkko.

Maalle muutettuaan Tauno ja Pirkko Karjalainen ovat saaneet toteuttaa harrastuksiaan. Tauno liikkuu luonnossa ja metsästää, Pirkko paneutuu pihanhoitoon.

 

Vanhaa kunnioittaen

Alkuperäisistä rakennuksista ovat jäljellä talli, varasto ja puuliiteri. Laavu on rakennettu vanhan puretun talon hirsistä. Pihassa on myös alkuperäisiä puita ja perennoja, kuten liljoja. Pihaa hallitsee korkea pihlaja.

– Yksi omenapuu on 1920-luvulta, ja niitä istutimme lisää. Terijoensalavat ovat 60-luvulta, tietää Pirkko.

Maalle muuton suurin vaikutin oli Taunon metsästysharrastus, mutta Pirkolle 7000 neliön tontti antoi mahdollisuudet toteuttaa puutarhaharrastusta.

– Hoidin pihaa jo Jyväskylässä, mutta täällä se muuttui puutarhavillitykseksi. Kasveja ei voi tuoda Jyväskylästä, koska siellä on paljon kotiloita; niitä sai kerätä ämpärikaupalla.

Kukkamaat kukoistavat

Pirkko on rakentanut pihaansa rakkaudella ja ajan kanssa.

Maakellarin katolle on koottu mukulakiviä. Niiden lomassa viihtyvät mehikasvit, kuten monet maksaruohot (Sedum) ja mehitähti (Sempervivum). Punalehtinen kasvi on pihakäenkaali (Oxalis fontana ’Rufa’), jolla on tapana ilmestyä itsekseen milloin mihinkin.

– Olen hakenut vanhaa ja varonut liian nykyaikaisia ratkaisuja. En tee niinkään kukkapenkkejä vaan kukkamaita. Monet perennat kasvavat vierekkäin hyvässä sovussa ilahduttaen kovasti niin minua kuin meillä kävijöitäkin.

Pihalla on rauhallinen tunnelma. Hirsisen aitan vieressä lepäävä punainen traktori ja kukon kiekaisu täydentävät maalaistunnelmaa.

– Meillä on kukko ja kanoja. Ne viettävät talven naapurilta saadussa vanhassa leikkimökissä. Saamme kuusi munaa päivässä.

Lastenlasten idylli

Omavaraisuutta on myös hyötytarha mansikkapenkkeineen ja vadelmakasvustoineen. Sateista huolimatta vadelma on tuottanut ennätyssadon. Leikkipaikalla kasvaa ahomansikoita.

Kivet tarjoavat lapsenlapsille mielenkiintoisen leikkiympäristön.

– Lapsenlapsemme ovat 2- ja 4-vuotiaat tytöt. Heillä on omat mansikkakivet, joille he istahtavat syömään mansikoita ukin ja mummon kanssa, kertoo Pirkko mukavasta yhdessäolosta.

Kukissa pörräävät mehiläiset ja pihassa on paljon lintuja. Tauno on taasen keväällä tehnyt 16 uutta linnunpönttöä.

– Meillä on halu säilyttää vanhan pihan levollinen tunnelma. Minulla on unelmia porteista, paljastaa Pirkko.

 

Kivipenkeistä kukkapenkkejä

Karjalaisten tilan nimi on Kiviharju. Se on aikoinaan lohkaistu Kivennapa-nimisestä kantatilasta. Uuden talon pohjatöissä kivet tulivatkin heille tutuiksi.

– Osa kivistä haudattiin. Samanlaiset kivet säilytettiin ja siirreltiin kukkapenkkeihin. Kivipenkki onkin Taunon kukkapenkki, naurahtaa Pirkko.

Pirkko tykkää hiekkamaan pyöreistä kivistä eikä niinkään multamaan tummista kivistä. Pieniä kiviä he ovat koonneet maakellarin katolle, missä mehikasvit loistavat värikkäinä ryhminä. Pihalla olevien suurten kivien pintaa Pirkko on sammaloittanut piimän avulla.

– Kivet ovat nättejä talvellakin, kiittää Pirkko Karjalainen.

Katso video Karjalaisen pihasta tästä!

Karjalaisten piha huokuu harmoniaa. Omenapuu on liki satavuotias.

Vanhan asuinrakennuksen hirsistä rakennettu laavu toimii pihakeittiönä.

Maasta löydetyt ruosteiset esineet on otettu talteen.

Kivien lomassa kukkivat mm. myskimalva (Malva moschata), vuohenkello (Campanula rapunculoides) ja kuunliljat (Hosta).

Vadelmat ja mansikat ovat lastenlasten mieleen. Satoa säilötään myös talven varalle.

Pirkko on sammaloittanut kiviä piimän avulla. Kivellä viihtyy myös kaukasianmaksaruoho (Sedum spurium).

Perennapenkkiä reunustaa hopeatäpläpeipin (Lamium maculatum) muodostama napakka rivi. Penkin pohjalla on puolimetrinen multakerros ja suodatinkangas.

Pihamiljöötä hallitsee korkea pihlaja. Perennoista osa on säilynyt Taunon mummon ajoilta. Kiven vieressä kukkii perinteinen keisarinkruunu eli ruskolilja (Lilium bulbiferum) ja taustalla huojuvat korkeat sinikukkaiset ritarinkannukset (Delphinium). Punakukkainen väriminttu (Monarda) on vähän uudemman ajan perenna.