Kasvitieteellisissä puutarhoissa ja koulujen näytetarhoissa kasvit merkitään nimilapuin. Tapa on kiva, sillä erikoisemmat kasvit ja lajikkeet on mukava tunnistaa, ja jos silmiin osuu erityisen kaunis kasvi, voi sen kirjata omaan muistilistaan. Kukapa kieltää kasvikylttien käytön yksityispihassa, ja kylteistä on sekin hyöty, että ei tule vahingossa kitkeneeksi tainta, joka viime kesänä istutettiin ja sittemmin unohtui. Varsinkin
Kesäparatiisiin mennäkseen ei aina tarvitse lähteä maalle, kaupungista karkuun. Kaupungeissakin on keitaita, joissa kukat kukkivat, linnut laulavat ja ihmiset hymyilevät rentotuneina. Kesäsunnuntaina Vallilan siirtolapuutarhassa on leppoisan tekemisen meininki. Kasvimaita kitketään, sorakäytäviä haravoidaan ja auringossa istutaan mehua juoden. Joltakulta on jäänyt puutarhan reunuksen kitkeminen kesken, kun kahvitauko on päässyt yllättämään. Harava ja rikkasanko ovat jääneet käytävän
Silkkikukille (Godetia) ja pimpinellaruusun taimelle raivattu pläntti on vihreänään. Silkkikukat ovat kasvaneet ahkerasti, vaan eivät ole vielä ehtineet kukkaan. Pikku kukkapenkkiä kaunistaa kuitenkin värikäs, rehevä kukka. Kirjopillikehän (Galeopsis speciosa) se siinä. Kirjopillikkeelle on tyypillistä odottaa maan muokkausta, jolloin siemenet vasta lähtevät itämään. Kasvupaikalle lisätty turve on auttanut kasvia kasvamaan reheväksi. Miten kaunis kukka, eihän tuollaista
Kesäkuun puolivälistä aina syyskuun lopulle saakka Suomessa voidaan nauttia lähellä tuotettuja avomaan salaatteja. Salaattiviljelijät istuttavat pelloille uusia salaattitaimia viikoittain, joten tuoretta satoa on saatavissa koko satokauden ajan. Sipoolainen Anders Åström kuuluu suomalaisen salaattiviljelyn uranuurtajiin ja kehittäjiin. Hän aloitti 1970-luvulla jäävuorisalaatilla ja tavallisella keräsalaatilla. 1980-luvulla hän alkoi kokeilla erikoissalaatteja, esimerkiksi lollo rossoa, lollo biondaa ja tammenlehtisalaatteja.
Villiintyneestä rinteestä törröttää huiskamainen, vihreä töyhtö. Epäusko valtaa mielen; voisiko se olla… ei kai vain? Kyllä vain! Parsa sinnittelee vadelmien, horsmien ja vaahteran taimien seassa. Parsaa on vaikea huomata, niin läpikuultavan vihreä se on. Ohuet lehdet tököttävät yhtä vihreästä varresta, juuri sellaisesta keskikesän vihreästä, joka ympäröi koko puutarhan. Kun silmä keskittyy etsimään pitkänhuiskeaa töyhtöä, alkaa
Voikukat ovat keltaisia, koristeellisia ja elinvoimaisia, mutta puutarhurit ennemminkin kitkevät kuin suosivat niitä. Miksi on niin! Pionien osalta taas haikaillaan keltaisten kukkien perään. Keltakukkainen kaukasianpioni, P. daurica ssp. mlokosewitschii, on kovin tavoiteltu, vaikka se on harvinainen ja tarkka kasvupaikkavaatimustensa suhteen. Puuvartisia pensaspioneitakin haluttaisiin kasvattaa, vaikka ne ovat kova haaste innokkaimmallekin puutarhurille; nehän eivät oikein ole
Sateinen ja viileä sää suosii pionitarhuria. Pionin kukkien värit kehittyvät hyvin ja kukinta jatkuu tavallista pitempään. Kerrottukukkaiset lajikkeet on pitänyt tukea, sillä suureen, kerrottuun kukkaan voi sadesäällä kertyä litrankin verran vettä, eivätkä pionin varret jaksa kannatella sellaista painoa. ”Coral Charm” on loistelias uusi pionilajike, joka on juuri nyt parhaassa kukassaan. Sen suuret puolikerrannaiset kukat säilyttävät
Heinäkuun nimikkoperennaksi valittu päivänkakkara yhdistetään kauneimpaan keskikesään ja pilvettömältä taivaalta helottavaan auringonpaisteeseen. Luonnossa päivänkakkarat kasvavatkin kuumuutta väreilevillä kedoilla ja tuoreilla niityillä. Lämpimiä muistoja ja mielleyhtymiä herättävä valkoinen päivänkakkara ja pirteän punainen punapäivänkakkara koristavat myös monen suomalaispihan perennapenkkiä. Toinen heinäkuun nimikkokasvi on tornionlaaksonruusu, pohjoissuomalaisten vanha suosikkipensas. Se on luonnossamme villinä kasvavan metsäruusun tiheän kerrannaiskukkainen muunnos, joka
Sataa. On satanut jo viikon verran, välillä enemmän, välillä päivä on paistanut. Mutta kun ottaa lapion tai istutuskauhan ja kaivaa hiukan kukkapenkin multaa, mitä paljastuukaan. Vain maan pinta on kostunut, ja kukkapenkin multa on rutikuivaa jo viiden tai kymmenen sentin syvyydessä. Sadesää, ilta ja yö ovat parasta aikaa puutarhan kestelemiseen. Pehmeästi laskeutuva sade on kostuttanut
Suonenjokelaista mansikkaa, marjaelinkeinoa sekä Suonenjoen kaupunkia tehdään tunnetuksi Savon radalla mansikkalähettiläiden kautta jo kolmantenatoista kesänä välillä Kouvola – Siilinjärvi. Neljä opiskelijanuorta aloittavat mansikan myynnin junissa perjantaina 29.6.2007. Suonenjokelaisen mansikan PR-operaatioon osallistuvat myyjät Annika Laitinen, Heikki Paakinaho, Miia Mäntylä, Petteri Huuskonen. Myyjät toimivat tyttö/poikapareina. Kuljettaja Toni Raatikainen huolehtii aamuisin tuoreiden, aromikkaiden, suoraan rasioihin poimittujen mansikoiden toimituksesta
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Echinacean (punahattu eli punainen auringonhattu) käyttö vähentää vilustumisriskiä yli puolella ja lyhentää vilustumisen potemisaikaa. Tutkimus on julkaistu brittiläisessä The Lancet Infectious Diseases –julkaisussa. Punahatusta julkaistut tutkimukset ovat kuitenkin olleet varsin ristiriitaisia. Monissa tutkimuksissa punahatun käytöllä ei ole havaittu hyödyllisiä vaikutuksia eikä viimeistä sanaa sen tehosta taideta vieläkään lausua. Echinacea-valmisteet eroavat toisistaan
Kotimainen mansikkasato alkoi kypsyä harson alta Lounais-Suomessa jo touko-kesäkuun vaihteessa. Ensimmäisiä harsomarjoja on poimittu tällä viikolla jo Suonenjoellakin. – Yökylmät pitävät marjojen kypsymisen kurissa. Yö- ja päivälämpötilojen ero antaa mansikoihin ainutlaatuisen hyvän aromin, sanoo Tapio Rautiainen Pakkasmarja Oy:stä Suonenjoelta. Rautiaisen mukaan Pakkasmarja on myynyt tällä viikolla päivittäin 1000 – 1500 kiloa, kaikki rasioihin pakattuna. –
