Artikkelit, jotka käsittelevät sesongin kuumia aiheita ja vinkkejä.
Kauralyhteeltä lennähti kuusenkynttilälle lämpöiselle lintu pieni ja pirteä päältä kirkkaansininen alta kellanhohtoinen tii-tii-tilililitä helisyttäen ei mikään Angry Bird vaan tintti sinilakkinen jouluantimista kiitellen
Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla Helsingissä viime sunnuntaina (16.12.) tuulenpuuskaisessa ja lumisateisessä säässä oli hyytävän kylmää. Mutta niin oli seuraavanakin päivänä, kun suunnistin kamera mukanani Kruunuhaan edustalla olevaan pieneen ja tuulelle alttiina olevaan Tervasaareen, mikä on tullut tutuksi lasten leikkialueena, mutta myöskin hyvänä lintujen kuvauspaikkana. Saarella oleva lintujen ruokintapaikka on vanhaan aittarakennukseen tehdyn ravintolan läheisyydessä. Kahlasin puolisääreen
Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet. Siniviuhka on
Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä. Mahonia
Kukkakauppojen ovensuussa alkaa näkyä jouluisia kausikukkia. Ensimmäiset hyasintit on bongattu, samoin jouluruusut. Vaaleajouluruusun (Helleborus niger) vaaleahipiäinen herkkyys viehättää, mutta olenpa nähnyt tumman viininpunaisen tarhajouluruusunkin (Helleborus Orientalis-Ryhmä) silloin tällöin joulukukkien valikoimassa, tosin sellaisia tapaa harvemmin. Jouluruusussa on samaa kainoutta kuin kielossa, joka on valitettavan harvoin nykyään tavattava joulun kukka. Tuoksuhyasinteista (Hyacinthus orientalis) tulee väriä vaalean jouluruusun
Ruttuisten raparperinlehtien alla on hauska kate: pehmeä matto keltamaksaruohoa (Sedum acre). Molemmat ovat monen paikan selviytyjiä. Punaisten raparperinvarsien ja kirkkaankeltaisen maksaruohon välille syntyy hyvä jännite. Kuva on Chelsea Flower Show´sta, pidettyä hyötykasvia juhlistavasta näyttelypuutarhasta.
Lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä, ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa. Maisema näyttää jo oikein talviselta, ja paljon valoisammalta kuin mustan maan aikana. Ja onhan huomenna jo joulukuu! Toivottavasti nämä lumet ovat merkkinä siitä, että saamme myös valkean joulun, millä on mielestäni suuri vaikutus joulun vieton tunnelmaan. Lähestyvä joulu näkyy jo monilla tavoin arjessamme. Kaupunkien kaduilla palavat
Kun aurinko vähänkin vilahtaa näkyviin pilvisinä viikkoina, kannattaa katse suunnata aivan maanpinnan tuntumaan. Sammalet ovat harmaan vuodenajan valaisijoita, jotka eivät ole kovin valikoivia sen suhteen, missä antavat vahvojen väriensä loistaa. Sadekin vain saa ne pörhistymään. Pienimmätkin kiveyksensaumat täyttyvät ajan kanssa kumpuilevaksi minimaisemaksi, joka herää hehkumaan matalalta tulevassa talvivalossa.
Elämme juuri nyt vuoden pimeintä aikaa, ja monille kaiketi ankeintakin, kun lumi ei vielä valaise maisemaa, taivas on paksussa pilvessä ja vettä vihmoo päivittäin. Säätiedotusten mukaan parempaa säätä ei ole luvassa päiväkausiin. Ilman lämpötila on tosin pysytellyt melko korkealla, päivällä jopa lähellä kymmentä astetta. Omaa mieltäni ainakin piristää katsella kuvia ja muistella tätä komeasti Hangon
Viime viikolla sain viimeisetkin kukkasipulit multaan ja tarjoushintaan hankitut pensaat ja puun istutettua. Kyllä, niitäkin riitti, viimeksi pari viikkoa sitten kun tulin kaupunkireissulta, oli mukanani yhdeksän pensasta ja yksi puu! Mutta kun niitä saattaa tähän aikaan vuodesta löytyä taimimyymälöistä jopa eurolla, niin… no, eipä siitä sen enempää muuta kuin että säästöä syntyy. Ensi keväänä on
Erään tunnetun rautakaupan syyskuvastossa mainostettiin alkusyksystä ikkunaan aseteltavaa, hopeanhohtoista kimallesydänvalaisinta. Se oli ainoa, kauniilta näyttävä tuote, mikä tuossa esitteessä kiinnosti. Niinpä kiiruhdimme kauppaan, kun myyntiaika koitti. ”Sitä ei ole saatu vielä myyntiin”, myyjätyttönen valitteli. Viikon välein kävimme useita kertoja rautakaupassa, mutta ”sitä ei ole vielä saatu”. Onneksi huomasimme kyseisen kimallesydämen erään tavaratalon hyllyllä, minkä jälkeen
Vaikka kevätkukat ovat minulle kasveista mieluisimpia, krookuksia en ole istuttanut aikoihin. Sille voi keksiä monenlaisia syitä, ennen kaikkea: miksi istuttaa krookuksia, kun myyrät ja kauriit kuitenkin tulevat ja syövät ne. Sitä turhautumista, kun juuri aukeamaisillaan olevat nuput ovat yön aikana kadonneet tihulaisen vatsaan. Ehkä myös yleisimmät krookusvärit ovat kärsineet inflaation nähtyinä toistuvasti rinnakkain istutettuina. Viime
