Siirry sisältöön

Pihat ja kasvit menestymisvyöhykkeittäin

Täältä löydät pihajutut esimerkiksi omalta kasvuvyöhykkeeltäsi ja kasviartikkelit niiden menestymisvyöhykkeiden mukaan.

  • Hapsuisia harmaaleppiä

      Kotoisan luonnonpuumme harmaalepän hapsulehtiset muodot ovat hauskaa huomattavaa. Niitä voi kasvattaa esimerkiksi mielikuvituksekkaina yksittäispuina, joiden lehdistö tuo mieleen vehreän, keveän oloisen sulkapeitteen. Sulka- ja hapsuharmaalepät (Alnus incana f. laciniata ja angustissima) kasvavat muuten kantaemonsa tyyppisesti ja samanlaisilla (tervaleppää kuivemmillakin) paikoilla, mutta hitaammin ja yleensä hieman matalampina. Lepille ominaisesti ne ovat kaiken kaikkiaan elinvoimaisia erikoisuuksia.

  • Syyskuu saapui – miten meni kesä?

    Jonkinlaista kesän yhteenvetoa tekee mieli tehdä, kun syksyä alkaa olla ilmassa. Monen kohdalla puntaroidaan kasvimaan satoa, mitä kannattaa ensi vuonna taas kylvää ja mitä ei. Mitä tekisi mieli kokeilla? Itse kun olen ruusuihmisiä, katson kesää niiden kannalta. Ruusuissa on se hyvä puoli, että niitä eivät hetkauta kuivuusjaksot, ei edes heti kesän aluksi tullut kuuma ja

  • Sinipalloisia ohdakkeita perhosille

    Sinipallo-ohdakkeen (Echinops bannaticus) kukinnoissa on aika ainutlaatuinen sävy, jota on kuvattu esimerkiksi metallisen siniseksi. Mykeröpalloissa voi erottaa hohtelevan myös hopeaisuutta. Illan hämyssä ohdakkeen väri vain korostuu. Lajikkeiden sinisyyden syvyys vaihtelee ja niiden nimissä mainitaan usein hohdevaikutus. Myös valkoisia pallo-ohdakkeita on olemassa. Pallo-ohdakkeita näkyy monesti täplittämässä muutoin kellan- ja punertavansävyisiä syyskesän perennapenkkejä. Onpa se näyttävä myös

  • Rauhanruusu

    Millaista värienergiaa jättikukkainen ryhmäruusu ’Peace’ hehkuukaan! Sen terälehtien sävytys elää kukan ikävaiheen mukaan, kuten ruusunkatselija voi kuvista huomata. Tämä alun perin ranskalainen, maailman eniten istutettuihin puutarharuusuihin lukeutuva ihmetys on välittänyt ’Peace’ -nimisenä rauhoittavaa värisanomaa Toisen maailmansodan jälkimainingeista lähtien.

  • Nyt on karkkiväristen hortensioiden aika

    Kylläpä kukoistavien jalohortensioiden rivistö saa hieraisemaan silmiään. Pastellinen sävymaailma on satumainen! Hyvämultaisella kasvupaikalla Endless Summer -lajikekokoelman hortensiat kasvavat matalahkoina, rehevälehtisinä ja monivuotisina (ainakin vyöhyke III, talvisuojaus voi olla usein suositeltava) pensaina. Ne ihastuttavat sekä yksittäin että massoiksi istutettuina. Suuria kukintopalleroita on odotettavissa syksylle asti. Niitä kehittyy sekä pensaiden vanhoihin että tämänvuotisiin versoihin. Kukkien värisävystön moninaistamiseksi

  • Kirjavalehtisiä

    Olen viime aikoina tykästynyt kirjavalehtisiin kasveihin. Ei yksivärisissäkään mitään vikaa ole, mutta niiden joukossa jokunen kirjavalehtinen on kiehtova lisä. Tässä muutama esimerkki: isotalvio, rönsyakankaali, sasabambu ja tulikruunu. Kukat eivät ole nyt pääosassa, vaikka hurmaavia nekin ovat, vaan katse kääntyy nimenomaan lehtiin. Onko sinulla omia kirjavalehtisiä suosikkeja?  

  • Maanpeittäjän jänniä kukkia

    Peittolehti eli lehtotaponlehti (Asarum europaeum) on varjon tyylikäs maanpeittäjä. Sen yleensä ikivihreiden lehtien munuaista muistuttava muoto on kauniin pyöreä. Levitessään – verkkaisesti tosin – peittolehtimatto todella kattaa kasvupaikan niin, ettei rikkaruohoille jää sijaa. Lähempi alkukesäinen katsaus maantasan kasvustoihin näyttää kiintoisan viininpunervan kukinnan. Kukka tuo hauskasti mieleen miniamforan. Peittolehden siemeniin kehittyy samantapaisia rasvalisäkkeitä kuin sinivuokolla. Muurahaiset

  • Kukkiva tulppaanipuu

    Olen nähnyt tulppaanipuita kasvitieteellisissä puutarhoissa eri puolilla Eurooppaa, mutten koskaan kukassa. Joten kun nyt äkkäsin vehreän puun ja sen kookkaiden lehtien keskellä kellanvihreät oranssiraitaiset tulppaania tai liljaa muistuttavat kuppimaiset kukat, olin suorastaan liekeissä. Miten upea tulppaanipuu onkaan! Kotoisin tulppaanipuu, tai liljapuu, on Pohjois-Amerikan itäosasta ja Itä-Aasiasta. Meillä Suomessa sitä voi kasvattaa eksoottisena pensaana, isoksi puuksi

  • Seppelvarpukin sulaa esiin

    Poimitaanpa näiltä erikoisen sahaavan keväänsaapumisen aikana tehdyiltä kasvikävelyiltä vielä blogiin eräs mukava maanpeittokasvi, nimittäin seppelvarpu (Stephanandra incisa ’Crispa’/Neillia incisa). Väistyvän talven sulavaiheissakin matalat seppelvarputiheiköt ovat olleet mielikuvituksellista katseltavaa. Yksityiskohtia huomioivin silmin nähtyinä nämä hieman tappuraiset tiheiköt voisivat vaikuttaa pesäpaikoilta tai pienoismaisemilta. Seppelvarvun kaarevana lamoava varsisto kurottuu laajalle ja juurehtii vähitellen nivelkohdistaan. Pikkupensaan lepokautinen väritys korostuu

  • Jospa se tästä lähtisi

    Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun alkupuolella, sitten ne peittyivät lumeen. Osa kukista oli jo avautunut hautautuakseen sitten lumeen. Niitä on pikku hiljaa paljastunut lumen sulaessa. Tässä on sama kukka kuin

  • Helmikuun alkua rannikkoseudulla

    Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: niin puu- kuin kuihtuneet ruohovartisetkin kantavat kanelisen punaruskeita sekä kellertävän ja beessin kauhtuneita sävyjä. Maanläheistä väriviehätystä löytyy myös viime syksyn lehdistä. Puunrungot jäkälätäplineen ovat hyvää