Siirry sisältöön

Perennat: monivuotiset kukat ja lehtikasvit, jotka kukoistavat vuodesta toiseen

Valitse pihaasi sopivat perennat – saat kauniin ja helppohoitoisen pihan.

  • Keltamo ja jalokiurunkannus kukassa nyt

    Näihin aikoihin luonnontilaisemmissa osissa eteläsuomalaisia puistoja ja hautausmaita sekä puutarhojen laitamilla ja joutomailla näkyy vehmaita keltakukkakasvustoja. Sekä keltamo että jalokiurunkannus ovat merkkejä yleensä vanhasta puutarhavaikutuksesta ja asutuksesta. Molemmat kukoistavat sekä vahvojen juurten että siemenleviämisen turvin. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotoisin Keski-Aasiasta Ob-joen seudulta. Carl von Linne aikanaan toivoi saavansa Ruotsiin särkyneensydämen siemeniä, mutta yllätykseksi niistä

  • Pihan keväiset esikot

    Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.

  • Kevätesikko ja etelänkevät

    Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai

  • Lisää kevätnäkyjä

    Näissä kuvissa jaan seuraavan huhtikuisen kävelylenkin kukkasatoa. Värejä on näkyvissä enemmän, esimerkiksi krookuksia useampaa sävyä sekä posliinihyasinttien vaaleita nuppuja. Pääsiäisnarsissien lisäksi ulos on voinut jo istuttaa ensimmäiset orvokit. Niiden pastellisävyt ja vieno tuoksu ovat omiaan viileähköihin kevätsäihin, silloin ne kukoistavatkin pidempään. Sateensinisistä kevättähdistä pidän paljon, ne ovat runsaslajisen Scilla-suvun aikaisimpia kukkaanehtijöitä. Hauska oli myös nähdä

  • Piiskujen vuosi

    Olen tänä vuonna seurannut tavallista tarkemmin piiskupuskan muodonmuutoksia. Alkukesästä piiskupuskaan kiinnitti oikeastaan huomiota siksi, että niiden keskelle oli eksynyt huipelot kissankellot, joiden vaaleanliila sävy erottui uskomattoman kauniina vielä nupullaan olevien, kellanvihreiden piiskujen rinnalla. Kukinnan aikaan piiskupuska oli hyörinää ja pörinää täynnä, kun erilaiset kimalaiset, ampiaiset, mehiläiset ja perhoset kilpailivat niiden medestä. Ehdottomasti yksiä parhaita pörriäiskasveja!

  • Iloinen lintuyllätys

    Pihapuuhissa kohtasin iloisen yllätyksen: parven urpiaisia! Nämä pienet pohjoiset vieraat lehahtivat sirkuttavana parvena pois, kun lähestyin, mutta palasivat pelottomina pian takaisin – pelottomuus on kuulemma pohjoisen lintujen erikoisuus, sillä ne eivät ole lainkaan tottuneet ihmisiin, eivätkä siten osaa edes pelätä ihmisen metkuja. Palasin kohta sisältä kameran kanssa ja pian linnutkin olivat kerääntyneet takaisin samaan paikkaan.

  • Salkoruusut ihastuksen kohteena

    Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri. Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä

  • Pionit sateen jälkeen

    Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.

  • Top 10 – keskikesän valkeat kukat

      Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani

  • Lemmikkien taivaansinistä loistoa

    Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ja luhtalemmikit (M. scorpioides) ovat vallanneet puutarhan puolivarjoisatkin kohdat upealla taivaansinisellä loistollaan. Joku pitää puistolemmikkiä rikkakasvina koska se on vakiintunut vieraslaji, ja toinen puolestaan rakastaa sitä osana puutarhaa. Itse kuulun jäkimmäiseen ryhmään. Lemmikki on myös mitä mahtavin pörriäiskasvi. Mitättömän pienikokoinen ja runsaasti siementävä peltolemmikki (M. arvensis) on sen sijaan ollut kasvimaani suuri

  • Surinaa piiskuissa

    Olen viime päivinä ihastellut ikkunani edessä avautuvaa kullankeltaista näkymää, kun kultapiiskut ovat rävähtäneet täyteen kukkaan. Ja mikä surina ja pörinä niissä käykään! Pienet kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut mettä etsivät eivät meinaa saada näistä kylläkseen. Perhosia on sen sijaan näkynyt hyvin vähän.

  • Mainio maatiaisperenna

    Ihan justiin pitäisi tilaajien postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä lehtipisteisiin kolahtaa Oma PIHA -lehden numero 5/2019. Siinä on mm. Pirkko Kahilan kiva artikkeli kymmenestä mainiosta maatiaisperennasta, vähän vähemmän tunnettuja lajeja. Maatiaisperennoissa parasta on luotettavuus ja hyvä kukinta niin sateisina kuin paahteisinakin kesinä. Niillä ei ole taipumusta tehdä katoamistemppua mahdottomanakaan talvena. Omalla pihallani on yksi esimerkki, joka