Valitse pihaasi sopivat perennat – saat kauniin ja helppohoitoisen pihan.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Ensimmäinen lokakuun viikko on jo ohi. On saatu nauttia kauniista luonnosta ja hienosta ruskasta. Ruska – sekä maaruska että puuruska – on ollut poikkeuksellisen kaunista ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Valo vähenee ja lämpötila alenee. Mutta talvi tulee – sitä ennustavat yöpakkaset ja kuuraisat aamut. On siis hyvä aika tehdä puutarhan alasajo talvea varten ja istuttaa viimeisetkin
Varjoasteri (Aster divaricatus) tuo syksyiseen kukkapenkkiin tuulahduksen niittytunnelmaa. Tähtimäiset kukat peittävät rehevänvihreää lehdistöä hohtavana, valkeana pilvenä. Kasvi viihtyy varjoisenpuoleisessa lehtopuutarhassa, esimerkiksi puunalustoilla. Se pärjää vähällä hoidolla, leviää mukavasti ajan myötä ja kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Tämä asterikaunokainen valittiin vuoden 2015 perennaksi Ruotsissa.
Kuluneen viikon torstaiaamu (22.9.) valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Yöllä lämpötila kävi vain muutamassa plusasteessa, mutta auringonsäteet saivat elohopean kohoamaan nopeasti. Ilma oli kuin luotu muutaman tunnin reipasta luontoretkeä varten. Astellessani heinittynyttä hakkuuaukeaa kohti katsomaan, olisiko siellä hirvieläimiä makuulla, pikkulintu lennähti puolukanvarpujen seasta läheisen puun oksalle. Vastavaloon ottamastani kuvasta tunnistin sen metsäkirviseksi. Pensasmainen, monivartinen piikkiohdake lähetteli
Ihanat syysvuokot (Anemone hupehensis tai A. x hybrida) kukkivat parasta aikaa. Nämä vuokkosuvun hujopit muodostavat noin metrin korkuisia kasvustoja, jotka laajenevat mukavasti ajan myötä. Syysvuokkojen suuret valkeat tai pinkinsävyiset kukat houkuttelevat hyönteisiä. Kuvan lajikkeella nuput ovat kukkia tummemmat, mikä luo hyvää sävyvaihtelua vuokkomereen. Syysvuokoista löytyy myös kerrattukukkaisia lajikkeita. Kukintaa on odotettavissa lokakuun puolelle saakka.
Koin tänään melkoisen ihanan yllätyksen löytäessäni vaivihkaa kukkaan puhjenneen tarhajouluruusun Double Ellen Picotee. Istutin keväällä kolme tainta eri lajikkeita ja juuri muutama viikko sitten näitä hieman kastellessani ajattelin, että pitkä on malttamattoman odotus ensi kevääseen, jos ylipäätään selviävät tulevasta talvesta. Aiemmin minulla ei ole ollut tarhajouluruusuja, joten tämä on ensimmäinen kerta niitä kokeillessa. Eipä onneksi
Tämä kesä on ollut todellinen perhoskesä. Perhoset ovat tervetulleita vieraita useimpiin puutarhoihin; ne tuovat lisäväriä ja kauneutta puutarhaan. Jos pitää perhosista ja haluaa niitä puutarhavieraiksi, kannattaa istuttaa perhosia houkuttelevia perennoja. Sellaisia perennoja ovat esimerkiksi punahattu, kultapallo, nauhukset ja syysasteri. Sanotaan, että perhoset huomaavat parhaiten laajat perennaryhmät. Meillä kuitenkin yksittäiset punahatut ovat houkutelleet perhosia runsain määrin.
Niin kesätunnelmat vaihtuivat taas syyskuuksi. Puutarhassa on vielä kovin vihreää, muutamien pensaiden orastavaa syysväritystä lukuunottamatta. Taannoinen myrsky riuhtoi männyistä kilotolkulla neulasia, mutta mikä mukava tunne tulikaan kun sai lakaistua pihan käytävät niistä puhtaiksi. Kävyt keräsin talteen jouluaskartelua varten. Ainoa pieni tuho jonka myrsky teki, oli paviljongin katon hajottaminen, mutta suurta vahinkoa siitä ei koitunut, sillä
Elokuu on jo lopuillaan. Selvästi on jo syksyinen tunnelma; tuulee, on pilvistä ja sataa usein. Onneksi puutarhasta löytyy vielä jotakin katsottavaa. Tämä kesä on ollut todellinen perhoskesä, ainakin viime kesään verrattuna. Varsinaisia perhosmagneetteja meidän puutarhassamme ovat olleet punahatut, nauhukset ja keltaiset daaliat.
Oranssikeltanon (Pilosella aurantiaca) kukissa on upea, meikäläisessä luonnossa harvemmin nähty syvänoranssi sävy. Vähäravinteisilla niittypaikoilla viihtyvä kasvi leviää itsekseen pihalla, sekä rönsyillä että voikukkamaisilla haituvasiemenillä, jotka lentelevät tuulen mukana. Tuloksena on auringossa hehkuva keltanomatto.
Hankoniemen juhannussäähän mahtui niin sadetta kuin aurinkoakin. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan mukavasti, auringon porottaessa hellelukemiin saakka. Aatonaattona teimme pihalle taas perinteisen juhannussalon. Vesisade häiritsi työtämme jonkin verran, mutta kyllähän kesä kasteensa kuivaa. Myös aattona ropautteli vettä niin, että pääsin kuvaamaan sadepisaroita mm. sormustinkukista ja viiruhelpin lehdiltä. Pisaroita oli tarttunut myös havukasveissa oleviin hämähäkinverkkoihin. Suomen
