Vuosi sitten kerroin Oma PIHA -lehdessä (6/2014) Tammisaaren vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Kalatorista ja sen laidalla kukkivista komeamaksaruohoista, joiden päälle mahtavan suuri vaahtera pudottelee syksyisin ruskalehtipeiton.
Kun ajelin tänään (30.9.) autollani Kalatorin kautta, vaahteran lehdissä ei ollut vielä juurikaan ruskan värejä. Sen sijaan torin laidalla oleva koristepuu, jota en ”tähän hätään” tunnistanut, oli jo punastunut ruskan lukemattomiin värisävyihin.
Poistuttuani jo torilta päätinkin vielä palata takaisin kuvaamaan siperinkurjenmiekkojen tukevien varsien päissä keinuvia siemenkotia, jotka näyttivät niin kuvauksellisilta pallukoilta. Alkukesästä sinisen sävyissä upeasti kukkineet kurjenmiekat päässevät muutaman kuukauden kuluessa näyttämään vielä toisenlaisen kauneutensa ns. talventörröttäjinä.
Tarkoitukseni ei ollut kuvata tällä kertaa hiljalleen punaväriä kukkanuppuihinsa saavia ja kukkimaan valmistautuvia komeamaksaruohoja. Kuitenkin, kun huomasin kahden amiraaliperhosen hyörivän maksaruohojen kukinnoissa, niistäkin piti ottaa muutamia kuvia. Ja hyvä niin, koska samalla havaitsin aivan vieressäni kaksi varpusta, jotka nyhtivät sinikukkaisesta kasvista jotakin syömistä nokkiinsa. Mainittakoon varpusista, että viime vuosina laji on vähentynyt huolestuttavan nopeasti. Siksi varpunen onkin luokiteltu silmälläpitoa vaativaksi lajiksi.
