Hulluruoho ja hämähäkkikukka

– Hei, täällä on myös datuuurrraaa, huikkasi amerikkalaismies vaimolleen Claude Monet’n puutarhassa. Kasvin nimi amerikkalaisittain äännettynä hymyilytti minua, mutta olin paikalla lähes yhtä nopeasti kuin miehen vaimo.

Siinä se oli, kasvi, josta olin lukenut vuosia sitten Leena Krohnin kertomuksessa Datura tai harha jonka jokainen näkee. Tämä ei ollut harhaa. Hurmaava – ja huumaava – kasvi oli siinä. Kauniina, viekoittelevana, ylväänä.

Suomeksi datura on saanut nimen hulluruoho, sillä vanha lääkekasvi voi aiheuttaa myös aistiharhoja. Parempi on kuitenkin hullaantua kasvin kauneudesta. Muuten se on paitsi hyvin myrkyllinen, myös pahanhajuinen.

 En tosin jäänyt tuoksuttelemaan, sillä amerikkalaispariskunta oli jo seuraavan kasvin kohdalla:

– Ja täällä on hämähäkkiruohoa, sitä mitä sinäkin olet kasvattanut!

Kärhöjen rinnalla kasvava hämähäkkikukka oli helppo tunnistaa huitulaisista kukinnoistaan.

Näiden kahden kasvin jälkeen tiemme erosivat ja eksyimme omille poluillemme puutarhan uumeniin. Jännittäviä tuttavuuksia oli vielä paljon jäljellä.