sinivuokko2

Jo reilu viikko sitten innokkaasti kevättä odottava ystävä ja kollega Sysmästä lähetti minulle voitonriemuisen viestin kännykällään: ensimmäiset sinivuokon nuput olivat löytyneet ja mukana oli kuvakin todisteena pehmeistä, kauniista nupuista. Kieltämättä hieman kateellisena kuvaa katselin, sillä samaista ihanuutta joudun täällä Pirkanmaan ja Pohjanmaan rajalla Killinkoskella vielä odottelemaan useimmiten huhtikuun lopulle asti. Lumet ovat onneksi jo sulamassa pihalta ja etupihan metsästä kovaa vauhtia. Harmaa ilma ja vesisadekaan ei tänään haitannut koska tiedän että pieni vesikuuro vain jouduttaa odotettua kevääntuloa. Sillä välin tätä kevään suloisinta kukkijaa odotellessa, tässä on pieni tietoisku sinivuokoista ja muutama kuvia edelliseltä keväältä.

  • Hyönteisten harmiksi sinivuokoissa ei ole lainkaan mettä, mutta siitepölyä kylläkin jota hyönteiset levittävät ja kasvi pölyttyy.
  • Muurahaiset kuljettavat sinivuokon hedelmiä, pähkylöitä koska saavat niistä öljymäistä ainetta ravinnoksi. Samalla ne toimivat siis puutarhureina ja sinivuokot leviävät paikkoihin joihin muurahaiset vaeltavat.
  • Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.
  • Sinivuokko kuuluu leinikkikasvien heimoon.
  • Kalkkipitoinen, vahvasti emäksinen maa voi aiheuttaa sinivuokon kukan muuttumisen vaaleanpunertavaksi, kuten esimerkiksi hortensioilla on tapana.
  • Sinivuokko kasvaa mieluiten ravinteikkaissa, valoisissa ja lehtomaisissa metsissä.
  • Myrkyllistä sinivuokkoa käytettiin ennen muinoin maksalääkkeenä, sen tieteellinen nimi Hepatica viittaakin maksaa tarkoittavaan sanaan ’hepar’. Myrkyllisyytensä vuoksi sitä ei kuitenkaan tulisi syödä.
Jaa artikkeli