Kävin eilen (15.2.) merenrannalla Lappohjassa katselemassa olisiko muutaman asteen pakkanen ja vapaina vellovat aallot tehneet viime kesän jäljiltä oleviin korrenpätkiin jäisiä muotoja. Ja olihan niissä, kuten oheiset kuvat osoittavat. Itselleni tulee mieleen kahdesta ensimmäisestä kuvasta äkkiseltään vilkaistuna, että siinähän on kuin pajunoksia kissoineen.
Korret ovat järviruokoa, joista muodostuu tälle rannalle kesäisin 3-4 metrin korkuinen ruovikko, mikä sitten talven tullen esittäytyy komeasti nuokkuvana talventörröttäjäjoukkona. Mutta ei tällaisena talvena, kun lumesta ei ole juuri tietoakaan. Ja lopputalvesta viimeistään ruovikko korsineen huuhtoutuu rannalle jäiden ja aaltojen mukana.
Varhain viime keväänä (1.4.) olin täsmälleen samassa paikassa, missä eilen kuvasin jääjuttuja. Tuolloin huomasin muutamia havumetsän kanarialinnuiksikin kutsuttuja pikkukäpylintuja rantatöyräällä olevan männyn latvustossa. Yllätyin kovasti, kun linnut lennähtivät rannalle lähelle vesirajaa. Hyvin hitaasti lähestyin niitä, ja pääsinkin napsimaan kuvia vain muutaman metrin päästä. En voinut tajuta, että käpylinnut tulivat syömään jotakin rannalle, kun niiden ravinto koostuu pääasiassa havupuiden siemenistä. Linnut ottivat nokkiinsa selvästi jotakin korsista. Olikohan korsissa itsessään niille ravintoa, vai oliko monisolmuisissa ja ontoissa korsissa ötököitä tai muuta sellaista. Seurasin pikkukäpylintuja noin varttitunnin, jonka jälkeen ne lensivät takaisin samaan mäntyyn, mistä olivat tulleetkin. Niin – vaikka päivä sattui olemaan 1.4. eli aprillipäivä, tämä juttuni ei ole aprillia.
