Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke, Kokkolasta Joensuuhun
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.) herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Koin tänään melkoisen ihanan yllätyksen löytäessäni vaivihkaa kukkaan puhjenneen tarhajouluruusun Double Ellen Picotee. Istutin keväällä kolme tainta eri lajikkeita ja juuri muutama viikko sitten näitä hieman kastellessani ajattelin, että pitkä on malttamattoman odotus ensi kevääseen, jos ylipäätään selviävät tulevasta talvesta. Aiemmin minulla ei ole ollut tarhajouluruusuja, joten tämä on ensimmäinen kerta niitä kokeillessa. Eipä onneksi
Niin kesätunnelmat vaihtuivat taas syyskuuksi. Puutarhassa on vielä kovin vihreää, muutamien pensaiden orastavaa syysväritystä lukuunottamatta. Taannoinen myrsky riuhtoi männyistä kilotolkulla neulasia, mutta mikä mukava tunne tulikaan kun sai lakaistua pihan käytävät niistä puhtaiksi. Kävyt keräsin talteen jouluaskartelua varten. Ainoa pieni tuho jonka myrsky teki, oli paviljongin katon hajottaminen, mutta suurta vahinkoa siitä ei koitunut, sillä
Oranssikeltanon (Pilosella aurantiaca) kukissa on upea, meikäläisessä luonnossa harvemmin nähty syvänoranssi sävy. Vähäravinteisilla niittypaikoilla viihtyvä kasvi leviää itsekseen pihalla, sekä rönsyillä että voikukkamaisilla haituvasiemenillä, jotka lentelevät tuulen mukana. Tuloksena on auringossa hehkuva keltanomatto.
Jännityksellä odotin ehtiikö juhannusruusun vaaleanpunakukkainen sukulainen ’Juhannusmorsian’ kukkaan juhannukseksi. Tänään juhannuspäivänä ensimmäiset tuoksuvat nuput olivat auenneet juuri ajallaan! Kauneimmillaan kyseinen ruusu onkin juuri kukkaan puhjettuaan, sillä vaaleanpunainen sävy haalistuu hieman valkoisemmaksi ajan myötä. Vaikka juhannusruusu kuuluu ehdottomasti juhannukseen, olen erityisen ihastunut tähän hempeään ja yhtä helppohoitoiseen ruusuun. Se kuuluu juhannusruusun kanssa samaan Spinosissima-ryhmään, eli toisin
Rivitalomme pihalla oleva pensasmainen tuoksuvatukka (Rubus odoratus) aloitti kukintansa viikkoa ennen juhannusta. Reippaat sadekuurot sitä vähän koettelivat, mutta nyt se loistaa vaaleanpunaisin, vähän ryppyisiksi jäänein kukin, mutta sehän on tyypillistä tuoksuvatukan kukille. Tämän päivän (22.6.) lämpöisessä, melkeinpä helteisessä auringonpaisteessa kimalaisia oli runsaasti hakemassa mettä ”valevatukan” isoista ja tuoksuvista kukista. Pari metriä korkeaksi kasvava ja tyvivesoista
Köynnöshortensiat värittävät paraikaa maisemaa uusien lehtiensä limenvihreällä ja avautuvien kukintojen vaaleudella. Kukinnot näyttävät tässä vaiheessa pitsiverkolta vasten runsasta lehdistöä. Köynnöshortensia on komea kasvi, se venyy ravinteikkaassa maassa aina 10 metrin korkeuteen. Hortensioiden tapaan tämä köynnöskasvi kaipaa hapanta maata. Syksyllä lehdistö muuttuu keltasävyiseksi. Yksittäiset, kauniisti ruskettuvat kukat jäävät koristamaan kasvia talveen saakka.
Juhannusruusua (Rosa pimpinellifolia) on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alusta lähtien. Tämä tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve pensas tunnetaan kestävyydestään ja tuoksuvasta kukinnastaan. Jopa kaksi metriä korkeaksi kasvava juhannusruusu leviää nopeasti kasvattamalla runsaasti juurivesoja. Juhannusruusu on vaatimaton kasvualustan ravinteiden ja kosteuden suhteen. Kukinta on runsasta sekä auringossa että puolivarjossa. Etelä-Suomessa kukinta kestää pari viikkoa ja ajoittuu
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
