Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Pääkirjoitus nro:sta 6/2017: Kukkivat sankarihaudat

    Suomen 100-vuotisjuhlia on vietetty monin tapahtumin pitkin vuotta, ja juhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivään. Itsenäisen Suomen historia on menestystarina huolimatta vaikeasta alusta, jolloin kansalaiset sotivat keskenään. Vain parikymmentä vuotta itsenäistymisen jälkeen maamme joutui raskaaseen koettelemukseen, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisota ja sitä seurannut Jatkosota vaativat 95 000 uhria. Vertailun vuoksi amerikkalaisten ja sen liittolaisten tappiot Irakin ja Afganistanin

  • Hakoneheinän syysvärejä

    Hakoneheinä (Hakonechloa macra) on monen vuodenajan kasvi. Kesällä se on vehreä, pientä bambua muistuttava pensas. Syksyllä keltaisen sävyt sytyttävät pörheän heinätuppaan uuteen loistoon. Talven tullen okranvärisiksi kuivuneet lehdet ja lehtien lomasta pilkistävät kukinnot koristavat heinää. Hakoneheinä kasvaa mukavaa vauhtia kunnollisessa puutarhamaassa, mielellään katveisessa paikassa, johon vesi ei jää seisomaan talveksi. Se vie ajatukset japanilaisiin puutarhoihin ja sopii hyvin

  • Pisaroita poimulehdillä

    Poimulehtien (Alchemilla) yleisilme on pehmeän aaltoileva. Limenkeltaiset kukinnot piristävät kasvia kesäaikaan. Hieman sahalaitaisilla, pehmeäkarvaisilla lehdillä on monia terveysvaikutuksia ja niitä voi poimia esimerkiksi teeaineksiksi tai salaattiin. Poimulehdessä on runsaasti mineraaleja ja antioksidantteja, se tukee hyvin ruoansulatusta ja edistää kaikenikäisten naisten terveyttä. Poimulehtikasvusto näyttää jatkuvasti aamukasteisen kostealta, sillä kasvi erittää nestepisaroita lehtiensä yläpinnalle. Yksi kasvin englanninkielisistä

  • Villiviiniruskaa

    Upean punaiset villiviininversot laskeutuvat keveästi päiväkävelyllä nähdyltä kivimuurilta. Tutummatkin puutarhakasvit ovat taas näihin aikoihin räiskähtäneet täyteen syysväritykseensä. Villiviiniverhon lämmintä värivaikutelmaa elävöittävät lehdistön lomasta pilkistävät oranssin ja vihreän sävyt. Villiviinistä saa myös oivan maanpeittokasvin, kun sen antaa kiemurrella vapaasti maata pitkin. Se pärjää varjoisallakin pihalla, mutta toisaalta loisteliain syysväritys syntyy aurinkoisella paikalla. Kesällä maanpeittovilliviini tuo puutarhaan tuuheaa ja

  • Milloin kävit viimeksi arboretumissa?

    Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti! Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi

  • Herkulliset pavut

    Ilahduin kovasti kuullessani, että vuoden 2018 vihannekseksi on valittu papu. Miten mainiota! Olen nimittäin suuri papujen ystävä. Vihreät pensaspavut, tarhapavut, härkäpavut, yläilmoihin suikertelevat punakukkaiset ruusupavut, kaikki käy. Paljon puhutaan papujen terveellisyydestä ja siitä, miten runsaasti niissä on valkuaista, mutta minusta parasta pavuissa on se, että ne ovat herkullisia. Suosikkireseptini vihreille pensaspavuille on yksinkertainen: keitän niitä

  • Sinisen lumoa

    Sinisensävyisiä riippupetunioita ja arabiansulkahirssi, siinä erään onnistuneen kesäkukkaistutuksen resepti. Tämä julkisen paikan kukkalaatikko kukkii edelleen muhkeasti ja sen harmoniset ja hohtavat sävyt kiinnittävät huomion kauempaakin. Arabiansulkahirssin syvä tummanpunainen väri täydentää petuniankukkien utuisempia sävyjä. Hirssin eksoottiset ja pehmoiset kukinnot kohoavat laatikon keskellä kuin tuulessa liehuvat purjeet. On hauska nähdä aina lisää esimerkkejä siitä, miten perinteiset kesäkukat kuten

  • Salainen puutarha avautui Senaatintorilla

    Salainen puutarha hurmasi Taiteiden yönä 24.8. klo 16.30–23.30. Se toi elokuiseen Helsinkiin ripauksen historiallisten puutarhojen henkeä ja viehkoa pikniktunnelmaa. Senaatintorilla oli ihmeteltävää, tutkittavaa, herkuteltavaa sekä yllätyksiä. Salaisen puutarhan eri kolkissa saattoi törmätä ihmispatsaisiin, vogue-tanssijoihin, runoilijoihin, cheerleadereihin tai sirkkahahmojen jousikvartettiin. Illan hämärtyessä valot syttyivät ja Senaatintorilla tanssahdeltiin DJ Vilungin ja Timo Kaukolammen sekä K-X-P -yhtyeen livemusiikin

  • Perinnepiha Keski-Suomen maalaismiljöössä

    Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.

  • Intiaanikesän värejä

      Punaiset ja keltaiset kesäkukkasävyt lämmittävät mieltä ja antavat energiaa aina kun tällaisen intiaanikesänvärisen istutuksen ohitse kulkee. Samettikukkien täyteläisesti aaltoilevat terälehdet lienevät tuoneet kasville sen toisen kutsumanimen samettiruusu. Jos tila antaa myöten, samettiruusuja voi istuttaa suureksi ryhmäksi, jossa sävyt vaihtuvat kuin tulenliekeissä ikään. Lämpimän tunnelman täydentää ruskeavartinen sara, jonka kauniin ilmava kasvutapa luo istutukseen niittymäistä

  • Vastavärit

    Eilen pihan penkillä kahvia siemaillessani ihastelin puutarhan värimaailmaa. Miten loistavasti violetti ja keltainen täydentävät toisiaan! Etualalla kukkii puistoruusu The Pilgrim, sen takana on isoksi puskaksi kasvava keltakaunokki (Centaurea macrocephala), koostaan huolimatta perenna, joka nousee maasta joka kevät uudestaan. Oikealla on harmaaminttu (Mentha longifolia), joka leviää minttujen tapaan. Se ei välttämättä ole paras valinta kukkapenkkiin leviämistaipumuksen

  • Tuoksuvainen syyssyrikkä

    Syyssyrikästä (Buddleja davidii) tavataan aina mainita, että se on erinomainen perhoskasvi. Ja niin se toki onkin. Perhosten lisäksi sitä rakastavat kyllä monet muutkin pörriäiset, kuten ampiaiset, kimalaiset ja etelänpäiväkiitäjät. Jälkimmäisiä olen päässyt ihailemaan ikkunasta käsin: ne pörräävät tuoksuvaisten kukintojen ympärillä kuin minikokoiset kolibrit ja imevät makean meden pitkällä ja kapealla kärsällään. Miten hauska näky! Alla