PR-Taimistolta on turha hakea tavallisia metsäkuusen taimia. Jos sen sijaan osaa kysyä musta-, kulta- ja purppurakuusen yhdistelmää, niin sellainen löytyy.
Pekka Rantanen taitaa havukasvien varttamisen. Hän on lisännyt havukasveja myös pistokkaista ja siemenistä, mutta on ottanut varttamisen omakseen.
Ihan kuin vierailisi jossakin Keski-Euroopan muototarhassa. Pallon, kartion ja pilarin muotoisia havukasveja kohoaa nimittäin siellä täällä. Paikka on kuitenkin pelto Lappeenrannassa, Pekka Rantasen taimistolla. Havukasveja ei ole leikattu muotoon, vaan ne ovat luonnosta löytyneitä erikoisuuksia.
Eikä se vielä mitään. Edes pilareiden ja pallojen yhdistelmiä ei ole saatu aikaan saksimalla, vaan varttamalla.
– Vartan kaikkea: kuusia, mäntyjä, lehtikuusia, pihtoja… Taidan olla havujen varttamisessa ykkösosaaja Suomessa, Rantanen miettii.
Havutko yksivärisiä? Vasemmalla sinertävänvihreä serbiankuusi, keskellä serbiankuuseen vartettu punertava kääpiöpurppurakuusi ja oikealla keltainen kultakuusi, jonka latvassa kasvaa kääpiöpurppurakuusi.
Sen uskoo, kun katse osuu havupuuhun, jonka helma heiluu mustakuusena, keskiosa loistaa kultakuusena ja latva kasvaa purppurakuusena. Yhdistelmähavuja näkyy monia muitakin.
Rantanen innostui kokeilemaan havujen varttamista harrastusmielessä parikymmentä vuotta sitten. Rakennusmestarina työskennellyt mies lisäsi havuja ensin itselleen, mutta lukuisten kokeilujen, tietojen ja taitojen karttumisen sekä taimimateriaalin lisääntymisen myötä hän päätti perustaa taimiston. Nyt erikoishavut työllistävät miehen kokopäiväisesti.
Kultakuusiaita loistaa keltaisenaan. Keltaisesta väristä saa nauttia kaksi, jopa kolme kuukautta alkukesän säästä riippuen.
Nosturit ja tikkaat apuna
Nykyisin taimistomestariksi itseään tituleeraavan Rantasen työ alkaa, kun hän bongaa auton ikkunasta tai hiihtoladun varrelta erikoisen havupuun. Miehen huomio kiinnittyy tavallisesta poikkeavaan kasvutapaan, värikkääseen vuosikasvuun tai vaikka suuriin ja pörhöllään oleviin neulasiin.
– Kuusesta löytyy eniten erikoismuotoja, Rantanen tietää.
Hän pistää erikoisen yksilön mieleen ja palaa myöhemmin ottamaan siitä oksia lisäämistä varten. Se ei kuitenkaan aina ole ihan yksinkertaista.
– Jalo-oksat on yritettävä saada puun latvakerroksesta. Isosta puusta se harvoin onnistuu, kun se yleensä kasvaa metsässä, jonne autonosturilla ei pääse. Kaupunkialueella onnistuin nosturilla saamaan jalo-oksia 30-metrisestä siperianpihdasta, Rantanen kertoo Imatralta löytyneestä puusta.
Puiden helmat ovat kultasurukuusia ja niiden ylle kohoaa hopeakuusia.
Myös seuraavassa työvaiheessa saatetaan tarvita nosturia, tosin usein selvitään tikkailla. Rantanen nimittäin varttaa osan keräämistään jalo-oksista muun muassa taimistollaan kasvaviin puihin.
– Korkein puu, mitä on vartettu, oli lähes 15-metrinen. Se piti tehdä nosturilla. Ja mahdollisimman myöhään illalla, kun tuuli oli tyyntynyt, Rantanen muistelee naureskellen.
Sekin hurja temppu onnistui kuitenkin yli odotusten. Siperianpihtaan vartettu kääpiösiperianpihdan, ’Pallo-Pekan’, jalo-oksa lähti hyvin kasvamaan, ja seuraavana kesänä Rantanen sai käydä katkaisemassa vanhan latvaverson.
Tänä vuonna Rantanen sanoo tehneensä ainakin tuhat vartetta, mutta niiden kaikkien takia hänen ei ole tarvinnut kiipeillä puihin. Noin puolet vartteista hän on tehnyt kennotaimiin. Niistä kasvaa kahdessa tai kolmessa vuodessa myyntikokoisia taimia.
Kultakuusta on vartettu sekä edessä näkyvään metsäkuuseen että oikealla takana olevaan purppurakuuseen.
Havuille hoivaa alkuvuosina
Tiettyjä erikoisuuksia taimistolta kysytään vuosi toisensa jälkeen.
– Käärme- ja kultakuusi ovat yleisimmät.
– Tänä vuonna myös purppurasurukuusi on ollut kysytty. Se loppui kesken. Nyt sitä on sata kappaletta vartettuna.
– Myös kääpiöpurppurakuusi herättää kiinnostusta, Rantanen kertoo noin puolitoistametriseksi hitaasti kasvavasta, pallomaisen tai tiheän kartiomuodon saavasta havusta, jota koristavat purppuranpunaiset vuosikasvaimet.
Tarhuri mainitsee mielellään myös siperianpihdan kääpiömuodot ’Pallo-Pekan’ ja ’Pikku-Pekan’. Ne ovat hänen itsensä löytämiä ja varttamia erikoisuuksia, joita ei ole muualla myynnissä.
Metsäkuusen latvaoksistoon on vartettu kääpiökuusi ja käärmekuusia.
Havujen ostajaa Rantanen muistuttaa usein siitä, ettei istutettuja taimia pidä jättää oman onnensa nojaan, vaikka havukasvit helppohoitoisiksi tiedetäänkin.
– Alkuvuodet taimia pitää vaalia ja hoitaa. Taimia pitää kastella ja heinät on kitkettävä niiden juurilta. Pikkuhavut kannattaa myös suojata auringolta kahtena ensimmäisenä vuonna.
Havuille on tyypillistä, että ne jurovat pari ensimmäistä kasvukautta. Tuolloin ne kasvattavat juuriaan, ja vihreä kasvu saattaa jäädä vähäiseksi. Myös vuosikasvainten keltainen tai punainen väri voi jäädä vaatimattomaksi. Kasvua ei kuitenkaan tule kiihdyttää lannoittamalla, sillä se taas saattaa heikentää taimen talvenkestävyyttä. Kannattaa siis vain odottaa juurtumisajan yli.
Metsäkuuseen vartetussa pylväskuusessa on tiheä ja pörhöllään oleva neulasisto.
Luovaa järkeilyä
Rantanen on pannut ilokseen merkille, että pitkään myyntitilastojen kärjessä olleille ulkomaisille tuijille on alettu hakea vaihtoehtoja.
– Näyttää siltä, että kotimaisten havujen suosio on kasvussa.
Hän suositteleekin kotipuutarhureille kestäviä kotimaisia havukantoja, sillä niissäkin riittää valinnanvaraa. Tai jos valikoima uhkaa loppua, voi ottaa luovuuden käyttöön, niin kuin Pekka Rantanen tekee. Hän esimerkiksi järkeilee kuusiaidan perustamista näin.
– Jos nyt tekisin kuusiaidan, istuttaisin sen surukuusesta – ei tarvitsisi leikata kuin latvaa. Ja kun vielä varttaisin pallon latvaan, aitaa ei tarvitsisi leikata ikinä. Ja jos istuttaisin metrin välein kaksi aitaa vierekkäin, siitä tulisi tuuheampi.
Helpoin vartettava on pihlaja. Sillä voi vaikka aloittaa varttamisharjoittelun. Pekka Rantanen on istuttanut 16 pihlajantainta ja saanut niistä varttamalla aikaiseksi kodan. Jalo-oksat leikataan oksien kärjistä. Jalo-oksaan leikataan pitkittäisviilto. Perusrungon kylkeen leikataan niin ikään pitkittäisviilto. Jalo-oksan ja perusrungon viiltokohdat liitetään vastakkain. Liittämiseen käytetään vartekumia. Nimiliuskassa säilyvät tärkeät tiedot muun muassa emokasvista, josta jalo-oksa on peräisin. Muovipussi suojaa vartettua taimea kuivumiselta. Varttamisen jälkeen taimet kannattaa nostaa varjoon.
PR-Taimiston kotisivut
pekanhavupuut.fi
Mainos – sisältö jatkuu alla
Puutarhatietoa koko vuodeksi!
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia
Tämä kesä on ollut todellinen perhoskesä. Perhoset ovat tervetulleita vieraita useimpiin puutarhoihin; ne tuovat lisäväriä ja kauneutta puutarhaan. Jos pitää perhosista ja haluaa niitä puutarhavieraiksi, kannattaa istuttaa perhosia houkuttelevia perennoja. Sellaisia perennoja ovat esimerkiksi punahattu, kultapallo, nauhukset ja syysasteri. Sanotaan, että perhoset huomaavat parhaiten laajat perennaryhmät. Meillä kuitenkin yksittäiset punahatut ovat houkutelleet perhosia runsain määrin.
Syksyn ruska muistuttaa meitä siitä, kuinka kaunista ja ohikiitävää on vaihtuvien vuodenaikojen kauneus. Osa puiden lehdistä on varissut ruskeina alas puista, mutta eritoten pensaat sekä hedelmäpuut ja luumarjat varastavat huomion lokakuisena päivänä.
Sipulikukkaostoksilla mietitään usein kukkien väriä ja kokoa. Keväällä herääville ja uutta sukupolvea valmisteleville pörriäisille tärkeintä on kuitenkin ravinto. Yhdet hyönteiset syövät mettä, toiset siitepölyä, kolmannet kantavat sitä toukkiensa ravinnoksi. Monta pientä kukkaa on aina parempi vaihtoehto kuin yksi suuri. Näyttävästä tulppaanista tai narsissista ei ole juuri muuta hyötyä hyönteisille kuin suoja keväiseltä sateelta.
Syksyn tulo ei tarkoita kukkaloiston loppumista, vaan kukintaa riittää jopa talveen asti. Lisäksi puutarhaan tuovat väriä puiden, pensaiden ja perennojen lehtien ruska.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Kasvit
Pihalla nyt
Piha paremmaksi
Blogi
Blogi
Blogi
Kasvit
Kasvit
Kasvit