Siirry sisältöön

Puutarhan kasvilajiston valikoiminen pölyttäjähyönteisiä hyödyttäväksi on hyvä teko luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tämä aihe on valitettavan ajankohtainen, sillä pölyttäjähyönteisten kannat ovat huvenneet maailmanlaajuisesti. Syitä tähän sekä WWF:n ajatuksia hyönteiskantojen tukemisesta voi lukea alla olevasta blogijulkaisusta viime vuodelta:

https://omapiha.info/jutut/villiinnyta-puutarhaa-kevaasta-syksyyn-kukkivaksi-polyttajakeitaaksi/

Puutarhuri voi tarttua toimeen ottamalla hyönteisteeman inspiraatioksi ja suunnittelemalla kukoistavan hyönteiskasvipihan. Vuoden 2026 ensimmäisessä Oma PIHA -numerossa kokosin yhteen 16 kylvettäväksi sopivaa hyönteismyönteistä kasvia. Numerossa on myös muuta hyönteiskasviluettavaa!

Nostan tässä esiin vielä muutaman kiintoisan kasvin, joista pölyttäjätkin pitävät🐝

Pensasmaisten maksaruohojen (komea-/syys-/isomaksaruohot) laakeat kukinnot sopivat pölyttäjähyönteisten "laskeutumiskentiksi" ja voivat syyskesäisinä päivinä kuhista kimalaisia sekä perhosia. Nämä korkeimmillaan noin nelikymmensenttisiksi kasvavat maksaruohot sietävät kuivuutta, mutta tarvitsevat "kallionrakomaksaruohoja" syvemmän kasvualustan.

Viihtyessään pensastavista maksaruohoista voi kehittyä puutarhaan vakaasti kukkivia pitkäkestoisia kasviasukkaita. Maksaruohonvarret jäävät mielenkiintoisiksi talventörröttäjiksi, joissa voi häivähtää edelleen kukintojen vaaleanpunaista sävyä.
Luonnonkasvimme isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) on värikäs kuin mikä: kukinnoissa on kiehtovaa limensävyä ja varsistossa hienoa punaväritystä. Esiintymiseltään eteläiseen Suomeen painottuva isomaksaruoho viihtyy esimerkiksi rantakallioiden koloissa tai merenluodoilla.

Kuivuutta mukulamaisten juurtensa ja möyheiden lehtiensä avulla kestävää kasvia voi kylvää kotimaisesta siemenestä vaikkapa hyönteispuutarhan kivikkotarhaan. Myös taimia voi olla hankittavissa kotimaisilta taimistoilta. Kasvi pysyy kompaktimman muotoisena, kun puutarhamaa ei ole turhan ravinteikasta. Isomaksaruohon kukinnoilla käyvät esimerkiksi mesipistiäiset.

Isomaksaruohon lehdet ovat ihmisillekin maistuvaa villivihannesruokaa, mutta kasvit kannattaisi luonnossa jättää rauhaan suuremmalta paikalliselta sadonkorjuulta. Maksaruohon lehdet ovat näet varsinkin Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla elävän uhanalaisen apolloperhosen toukkien ainoa ravintolähde.
Puro-ohdake (Cirsium rivulare 'Atropurpureum') on meillä tuntemattomampi puutarhaohdake, vaikka se on ollut jo pidempään niittytyylisten istutusten (ja hyönteisten) suosikkikasveja muualla Euroopassa. Puro-ohdaketta esiintyy luontaisestikin Keski-Euroopassa ja myös Ruotsissa.

Tämän upean syvän värisen, jopa yli metrin korkuisen 'Atropurpureum' -ohdakkeen kasvustot ovat tuoneet tuulahduksen villimpää niittykasvitunnelmaa Chelsea Flower Show-näytepuutarhoihin vuosien ajan - yhdessä vaikkapa koristeheinien kanssa. Niittytyylin keskeinen suunnittelija Piet Oudolf esitteli kasvia yhdessä suunnittelija Arne Maynardin kanssa tehdyssä show-puutarhassa jo vuonna 2000. Niittytyylistä lisää täällä: https://omapiha.info/jutut/niittyiloa-puutarhassa/

Kaksivuotisena tai maltillisesti kasvustoaan laajentavana perennana kasvava puro-ohdake viihtyy aurinkoisella, mutta kosteuttapidättävällä ja ravinteikkaalla paikalla, jossa vesi ei kuitenkaan seiso. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on steriilikukkainen ja kukkii yleensä heinä-elokuussa. Kuihtuneiden kukintojen katkominen tuottaa uutta kukintaa.

Viime aikoina on taimistojen listoilla näkynyt myös puro-ohdaketta Cirsium rivulare 'Trevor's Blue Wonder', jota kuvataan samankaltaiseksi, mutta kukinnoiltaan sinertävämmän sävyiseksi kuin 'Atropurpureum' -ohdake.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *