Blogi

04.08.2025

Lavatarhan elokuu

Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Linda Peltola

Moni lavatarhan kulkureitti meinaa kasvaa umpeen elokuisen rehevyyden alla ja kasvulaatikko toisensa jälkeen huokuu kypsymisen iloa. Samalla ajatuksiin jo väistämättä hiipii hiljaa siirtymä arkiseen syksyyn. Aihetta synkkyyteen ei toki ole, sillä vielä syyskuukin on usein vielä kesäkukkien värittämää sadonkorjuun aikaa. Nyt elokuussa on kuitenkin aika kerätä, säilöä ja nauttia hetkistä puutarhassa.

Sadonkorjuun aika

Lavatarhan laatikoista nostetaan nyt kullanhohtoisia ja puhtaita perunoita, jotka ovat pyöristyneet mukavasti pehmeässä kompostimullassa. Vastanostetun ’Colomban’ kuori irtoaa vielä sormin, ja maku on niin täyteläinen, ettei siihen juuri muuta tarvitse kuin vähän voita päälle ja ehkä halutessaan sinappisilliä tai kesäkurpitsapaistosta kaveriksi.

Kesäkurpitsa tuottaa usein ehtymätöntä satoa. Vihreät ja keltaiset patukat kasvavat aina melkein silmissä, ja niitä riittää paitsi grilliin, paistoksiin, keittoihin - ja myös säilöttäväksi. Tämä vuosi on kuitenkin ollut ainakin täällä IV-vyöhykkeellä olevassa puutarhassani poikkeus. Vasta nyt ovat kesäkurpitsat alkaneet kukkia. Alkukesä oli todella kylmä ja sateinen. Sen jälkeen saapui kuiva hellejakso ja nyt sää vaihtuu näemmä jälleen viileämmäksi ja sateiseksi.

Omassa puutarhassani kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit ovat olleet tänä vuonna yhtä suurta epäonnistumista, mutta sen sijaan perunoita, herneitä, mansikoita ja – nyt vadelmiakin – tuntuu tulevan yllin kyllin. Ilokseni löysin myös jo heinäkuussa kantarelleja omasta pihametsästäni. Nyt suurella toivolla odotankin että niitä ilmestyisi lisää, alkavien sateiden myötä. Luumupuu näyttäisi myös tekevän jättisadon viime vuoden tapaan.

Osa sipuleista on nyt nostettu, ja ne kuivuvat ilmavasti verannan katoksen alla. Sipulin varsista osan nappaan aina päivittäiseen ruoanlaittoon sekä pakastan niitä talven keittojen varalle. Myöhemmin elokuussa on aika punoa kuivuneista sipuleista kauniita lettejä ja ripustaa ne talvivarastoon.

Hehkuvan oranssit kääpiösamettikukat reunustavat lavalaatikoita ja suojaavat kasveja tuholaisilta. Niiden voimakas, mausteinen tuoksu karkottaa ötököitä ja samalla tuo väriä kasvimaalle. Vaaleat ja hempeämmän väriset krassit ovat tulleet lavatarhaani jäädäkseen. Kermanvaalea ’Milkmaid’ -köynnöskrassi kasvaa usean metrin mittaiseksi, ja olen ohjannut sitä kasvamaan köynnöstukea ylöspäin. Lavojen reunoilla puolestaan rönsyilevät matalammat, hieman vaaleanpunaistakin sävyä terälehtiinsä saavat ’Tip Top Pink Blush’ -pensaskrassit. Ne pitävät pihani pörriäiset kovin kiireisinä.

Kosmoskukat huojuvat korkeina keveiden lehtikasvustojensa yllä, kukkien vaaleanpunaisina, valkoisina ja aniliininpunaisina pörriäismagneetteina. Ja daaliat, nuo lavatarhan kuningattaret, avaavat päivittäin näyttäviä kukkiaan yksi toisensa jälkeen – mitä pidemmälle elokuu etenee, sitä runsaammin odotus palkitaan. Vaikka satoa korjataan, elokuun lavatarha ei ole vain hyötykasvien valtakunta. Se on myös täynnä kukkien lämpimän hehkuvaa kauneutta.

Kukkien ja köynnösten rönsyilyä

Tuoksuherneet täyttävät juuri nyt ilman hennolla, makealla tuoksullaan. Esikasvatin keväällä erityisen paljon vaaleanliilaa ’Lavender-lajiketta’. Tuoksuherneet kukkivat vielä pitkään, etenkin jos kukintoja kerää ahkerasti silmäniloksi maljakkoon, eikä anna kasvin mennä siemenpalkoja tuottavaan vaiheeseen. Tuoksuherneiden herkkyys on kuin elokuun tunnelma itse – makean kaunis ja silti niin katoavainen.

Köynnöstävät ruusupavut kiipeilevät uusia keväällä rakennettuja potagerin portteja pitkin ylväänä, ja niiden kirkkaanpunaiset, valkoiset ja lohenpunaiset kukinnot vetävät puoleensa sekä katseita että pölyttäjiä. Pian on aika hakea tikapuut ja ryhtyä keräämään papusatoa, sillä ruusupapujen palot tulee kerätä nuorena, ennen kuin ne pullistuvat ja muuttuvat koviksi ja pinnaltaan karheiksi.

Makeat marjat ja elokuun herkkuhetket

Mansikkamaa antaa vielä viimeisiä, pienempiä mutta makeita ’Polka’-marjoja. Ne piilottelevat lehtien lomassa kuin aarteet, ja maku on ollut makean raikas. Suoraan kallion päälle rakennetun noin 3 x 3 m kokoisen lavan anti on ollut kiitettävää. Keitin juuri 7 purkillista mansikka-raparperihilloa talvivarastoon. Mansikkaa voi laittaa noin 1/3 hilloon ja loput raparperia, silti hillo maistuu ja näyttää aivan mansikkahillolle, jota raparperin hapokkuus täydentää hienosti. Täydellinen makupari!

Kyseisessä lavassa kasvatin toissa kesänä Annabelle -perunoita ja jokunen pieni mukula oli jäänyt sinne vahingossa talvehtimaan. Keskeltä lavaa mansikoiden seasta puskeekin nyt varsin komeita perunakasvustoja. Siellä ne ovat sulassa sovussa yhdessä kasvaneet, mutta kohta on edessä perunan ”kitkemistä”. Saa nähdä paljonko perunan yllätyssatoa mansikkalavasta saadaan.

Samaan aikaan on alkanut vadelmien varsinainen satokausi. Ensimmäiset kypsät vadelmat löytyvät aurinkoisimmista paikoista, ja pian pensaissa alkaa punertaa satoisasti. Ne houkuttelevat niin tarhurin kuin satunnaiset linnutkin paikalle, mutta kuten moni lukija saattaa muistaa, tein vanhasta pergolakehikosta niille briteistä inspiraationsa ammentavan "fruit cagen" eli hedelmä-/marjahäkin. Siellä ne ovat kasvaneet hyvin turvassa, tosin villisti kasvava vadelma on jo osittain karannut häkin ulkkopuolelle.

Elokuu on siirtymää – mutta myös kesän juhlaa

Vaikka iltojen hämärä hiipii luokse yhä aikaisemmin ja sadonkorjuu tuo jo mieleen saapuvan syksyn, puutarhassa eletään yltäkylläisyyden aikaa. Tämä on se hetki, jolloin työ palkitaan. Multaiset sormet, esikasvatukset ja koulimiset, sekä kaikki ne kastelukannulliset vettä, joita hellepäivinä on kasveille kannettu – tuottavat nyt tulosta.

Tarhassa viivytään vähän pidempään. Syödään marjoja suoraan pensaista auringon laskiessa mailleen, ihastellaan kukkivia köynnöksiä ja katsotaan, kuinka perhoset vielä jaksavat lennellä kukkien lomassa. Kohta avautuvat auringonkukat ja aurinkokennovaloja ripustetaan omenapuiden oksille. Elokuu pysäyttää nauttimaan juuri tästä hetkestä, viimeisestä kesäkuukaudesta, ennen kuin lehdet alkavat kellastua ja uusi vuodenaika tekee hiljaa tuloaan.

Lue lisää Lindan puutarhan sadonkorjuuajasta Oma PIHA -lehden seuraavasta numerosta 5/2025, joka ilmestyy 14.8.

Blogi, Hyötytarha, Kasvuvyöhyke IV, Lavatarha ja kasvimaa, Sato

Linda Peltola

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy