Perinteisesti aina emännällä on ollut aittojen avaimet. Mutta miksi?
Siksi, että emännän valta on maatalousyhteiskunnassa ulottunut nimenomaan sen kaikkein tärkeimmän vartioimiseen. Aitan.
Isäntä saa hullutella, mutta emännän hulluttelut ovat olleet aivan muuta.
Ei halveksita isäntää lainkaan, vaan kerrotaan emännän velvollisuuksista. Näistä tavaroista, joita päivittäin katselen, pystyn päättelemään monta asiaa.
Kala ja liha ovat olleet tärkeitä ravinnonlähteitä. Jos olisin mennyt kuvitteellisesti sanomaan sepälle, että ei kuule käy kuin tuo soijarouhe minun ruokavaliooni hänen ollessaan suolaamassa lihaa tiinuihin ( isoihin puutynnyreihin) niin tuskinpa olisin tullut ymmärretyksi. Seppä olisi katsonut pitkään ja kysynyt rouvaltaan, että mitä on soija.
Viimeistäänkin tämän pisimmän matkan varrella kaupungista maalle olen ymmärtänyt, että kaikkein lähimpänä kasvanut ruoka on sitä kaikkein tärkeintä ja voimallisinta ja kaikkein halvinta.
Aitta tai osa navetasta oli paikka, jossa talviruokaa ja elintärkeää viljaa säilytetään. Isäntä laski muikkuverkot, kävi pilkillä ja toi saaliin kotiin. Ei täällä köyhästi eletty.
Avaimet ovat sitä varten, että emäntä säännöstelee ruuan laiton. Lukot siksi, että säilytyspaikkoihin ei muilla ole asiaa.
Lukot ovat kauniita kuin myös avaimet. En hävitä niitä koskaan. Vaikka olenkin vaihtanut aittojen lukot uusiin ja moderneihin ja kannan niitä mukanani, ihailen silti niitä vanhoja rakkineita.
Paikallisen tavan mukaan kotona ollessani en lukitse mitään, en edes auton ovia. Kunnioitan täkäläisten käytäntöä luottaa ihmisiin. En lukitse kun käyn apteekissa. En lukitse kun käyn kirjastossa, en lukitse kun käyn ruokakaupassa.
Miksi?
Siksi, että muutkaan eivät tee niin. Olen sopeutunut paikalliseen kulttuuriin. Näyttäisin tollolta, jos tekisin toisin kun muut tekevät.
Eläköön lukkojen kauneus, mutta eläköön myös luottamus, joka tällä leveyspiirillä on vielä voimissaan.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Mitä emäntä silloin tekee? Hän lähtee baanalle.Hän mene lähimmäksi sitä historiallista kohtaa, miksi oikeastaan koko paikka on aikanaan syntynyt. Sen paikan nimi on kerman koski.Ilman sitä, koko paikkakuntaa ei olisi olemassa.Kaksi vuotta ihmettelin, mikä kumman punainen savennäköinen törmä hehkui ennen sillan kulmaa. Muutama kuukausi sitten se selvisi. Se ei ole savea, vaan purua, punaista purua,
On jälleen täysikuu, mutta ei se haittaa. Se luo oman omituisen valonsa makuuhuoneeseen. Ja kun ei satu silloin nukuttamaan, leipominen on eräänlaista terapiaa. Eilen tein niin ison taikinan, että jauhot loppuivat. Mutta kyllä ne pullat pakkasessa säilyvät.Käytän nyt hyväkseni viime kesän marjapuskien satoa. Mustaviinimarjaa, karviaista ja pari banaania sauvasekoittimeen. Ja siitä tuli täyte pulliin, samalla
Sisäkukkien aika alkaa olla juuri nyt.Ne tarvitsevat hellyyttä, huolenpitoa ja mullanvaihtoa, jos sitä ei ole tehty aikoihin. Joku voi nauraa sille vanhalle sanonnalle, että varastettu pistokas kasvaa parhaiten.Se on ihan totta.Äitini teki sitä asuessamme Oulussa. Hän ei varastanut vaan pyysi, saisiko pistokkaan esimerkiksi posliinikukasta. Hän sai. En koskaan unohda sitä koko makuu- ja olohuoneen kiertävää,
Kantohanki, kuutamo ja päivällä aurinko. Mitä muuta hiihtäjä tarvitsee. Vanha navetta on aarreaitta. Sieltä löytyy viehättävää ja käyttökelpoista tavaraa nyt kun alkaa suunnilleen tietää, mitä minnekin on pantu säilytykseen.En vielä edes uskalla ajatella, mitä kaikkea valtavilla tiinuilla voi tehdä. Kaunein kirkkoreki sieltä on lähtenyt käyttöön toisaalle.Potkukelkkakin siellä on ja ottaisin sen ulos heti, jos pääsisin
