Amaryllis eli ritarinkukka on kiitollinen kasvatettava. Postipakettina saapui muhkea sipuli (Hippeastrum ”Merengue”), joka istutettiin soraan isoäidin vanhaan ruukkuun. Soran pintaa koristaa muutama kaunis ulkosaariston rannoilta kerätty kivi.
Vettä on koko ajan annettu niin vähän kuin mahdollista, vain loraus kerran viikossa, sillä ruukun pohjassa ei ole reikää liian veden valua pois. Kului vain hetki, kun sipulista alkoi kohota paksu, vihreä varsi kuin sormi. Elinvoimaisena se työntyi joka päivä korkeammalle, kunnes kasvu pysähtyi. Varren päähän alkoi paisua nuppu.
Ensimmäiset kukat aukesivat kolmannen adventin kunniaksi. ”Merenguen” kukat ovat keveät, kirkkaan kirsikanpunaiset, suorastaan hämähäkkimäiset. Niissä ei ole sitä raskasta yltäkylläisyyttä kuin yleisemmissä jaloritarinkukissa.
Jaloritarinkukat ovat toki useimpien mieleen, sillä runsas kukinto muistuttaa lahjaruusuketta ja on kieltämättä komea. Mutta on meitäkin, jotka pitävät enemmän luonnonkukkien pienipiirteisestä herkkyydestä.
”Merengue” on lisäksi siitä kiva, että sen ruukku ei kellisty kumoon kukkien painosta. Toinen kukkavana on jo kasvussa jouluaattoa varten.
Erikoinen ritarinkukka löytyi Exotic Gardenin valikoimista, samankaltaisia on Viherpeukaloilla ja Lord Nelsonilla.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Onpa kaunista! Aivan kuin postikortissa! Nyt vasta huomaa, kuinka paljon on kaivannut talvea ja talvisia näkymiä. Kevyttä pakkaslunta on satanut reilusti, ja se on peittänyt maan, kertynyt perennanvarsille ja takertunut puitten oksille. Ei ole ollut tuultakaan varistelemassa lumia alas. Pakkaspäivän taivas laskee lumelle sinisiä varjojaan, ja aurinko kipristää kalpean keltaisia sädekimppujaan puiden oksien lomasta. Tekisi
Kukka-asetelmien ei tarvitse aina olla runsaita ja näyttäviä. Joskus riittää yksittäinen kukkiva oksa pienessä maljakossa. Tai vesilasissa, lasisessa hillopurkissa, vaikkapa teekupissa. Kun katselee ympärilleen, alkaa maljakoitakin löytyä! Ja kukkia: olkoon se sitten tarkoituksella valittu tai sattumalta jostakin ylitse jäänyt. Näitä pieni asetelmia voikin sitten sijoittaa sinne tänne, ikkunalaudoille, sivupöydälle, eteiseen, työpisteeseen, kylpyhuoneeseen peilin viereen –
Vanhaan pihaan sopii sora. Betonitiilet olisivat aivan liian säntillisiä. Vain luonnonkivet ja –materiaalit kelpaavat, sillä niiden pinta ja muodot ovat tarpeeksi eläviä täydentämään ajan patinoimaa pihamaata. Vanhaa sorapintaa ei ole rakennettu nykyaikaisin menetelmin, suodatinkankaineen kaikkineen. Rikkaruohoja pitää poistaa säännöllisesti, mutta yllättävän harvalla kitkemisellä pärjää. Kerran kuussa riittää, kun rapsuttaa raudalla käytävän ja oleskelualueen sorapinnat huolellisesti
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
