Vanha kasvimaa kulotettiin muutama viikko sitten. Polttamalla saatiin vanhat heinänkorret hävitettyä. Uusi, vihreä juolavehnän verso peitti jo koko alueen, kun jyrsin saatiin vappuna paikalle ja käyntiin.
Sytytin oli hukkua ryyppyihin, mutta sitten pölyinen kone pörähti käyntiin. Savua ensin yskittyään se alkoi päristä mukavasti. Hitaalla vaihteella ja jarru ylhäällä kone ohjattiin kohti kasvimaata. Se taitaa olla helpoin keino kuljettaa raskasta konetta, joka ei heilutteluista pidä. Pistetään vain terät pyörimään maan pinnalle ja hitaasti vetämään. Liikkuminen näyttää kilpikonnan etenemiseltä.
Monta vuotta hunningolla rehottaneen kasvimaan jyrsiminen on hyvin hidasta. On oltava kärsivällinen ja jaksettava pyörittää paikallaan, kunnes koko terien syvyydeltä on saatu jyrsittyä.
Lopputulos näytti lupaavalta, mutta maassa lojui miljoonittain juolavehnän juuren paloja. Se osa kasvimaasta, mikä piti päästä heti kärsimättömänä kylvämään, piti siistiä. Pinnalla köllöttävät juuret kerättiin haravalla ja noukkimalla. Kitkemistä tulee riittämään tänä kesänä, onneksi se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Saa nähdä, onko se enää hauskaa kesän loppupuolella.
Suurin osa kasvimaasta saa jäädä odottamaan toistuvia jyrsimisiä. Heti, kun maan pintaa taas peittää vihertävä matto, kaivetaan kone taas vajan uumenista ja maa muokataan. Pinnalle nousevat juuret kuivuvat ja kuolevat, ja muutaman jyrsimisen jälkeen juolavehnää ei enää pitäisi kovasti olla.
Koneen pörinä houkuttelee aina naapureita paikalle. – Tuo Hondan jyrsin on paras työjuhta, se kestää vuosikymmenet, totesi saunaa parhaillaan rakentava naapuri.
No niinpä näkyy. Ties kuinka vanha, mutta uurastaa edelleen.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Keväällä kerroin miten vanha, umpeenkasvanut kasvimaa jyrsittiin. Vaikka se olisi viisainta pitää viljelemättömänä plänttinä ja kylvää vasta ensi vuonna, en millään malttanut. Puolet kasvimaasta jäi paljaaksi, puolet kylvettiin. Paikka on hyvä, aurinkoinen maatilkku, maa vanhaa merenpohjaa. Keväällä kasvimaata ympäröivissä ojissa lotisee vesi. Maa on savista, niukin naukin ettei liian savista. Saaressa on peuroja, kauriita ja
Tulevan kesän kasvimaata suunnitellessa kannattaa jättää tilaa myös mangoldille. Se on helppo kasvattaa ja siitä saa lehtivihreää koko kesän. Uusintakylvön voi tehdä kesäkuussa, jolloin mangoldia riittää pitkään syksyyn. Perinteisessä mangoldissa on valkoiset ruodit, mutta jos kaipaa väriä kasvimaalle, voi valita värikkäitä lajikkeita. Mangoldista käytetään vihreiden lehtien lisäksi paksummat ruodit. Ne voi valmistaa parsan tavoin tai
Kasvimaan ei tarvitse olla mitenkään erityinen: pienikin maaläntti kelpaa. Maa käännetään ja möyhennetään, poistetaan pahimmat rikkakasvien juuret, lisätään kompostimultaa ja muodostetaan halutunlaiset istutuspenkit. Kylvösuunnitelmakin saattaa muuttua töitä tehdessä, kun jostakin ilmaantuu uusia taimia tai siemeniä, jotka on saatava maahan. Toisaalta juuri se tekee kasvimaan laittamisesta hauskaa. Mikään ei ole kiveen lyöty, ja joka vuosi kaiken
Alkuviikon aurinkoinen sää houkutteli piilevät puutarhurit ulos. Jotakin pihapuuhaa täytyi päästä tekemään. Houkutus löytyi siemenpussien muodossa, nehän ovat kuin karkkipussukoita puutarhurille. Nippu keväthuumassa hankittuja siemenpusseja veti huomion kasvimaalle. Kasvimaa oli tosin tarkoitus jättää täksi kesäksi rauhaan, sillä se on ollut vuosia rempallaan. Maa jyrsittiin muutama viikko sitten, ja tuhannet juolavehnän juurisilput jäivät multaan kytemään. Paras
