Kukkasatoa
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Karhunlaukkaa (Allium ursinum) on käytetty pitkään sekä ruokana että lääkkeenä koko sen eurooppalaisella esiintymisalueella. Keski-Euroopassa keväiset karhunlaukkameret kattavat lehtimetsien pohjakerroksia, ja kasvi onkin siellä rakastetuimpia villivihanneksia. Jopa niin, että Saksassa järjestetään karhunlaukalle omistettuja festivaaleja! Kulttuuriantropologi Wolf-Dieter Storl kertoo jo muinaisten kelttien ja germaanien seuranneen karhun esimerkkiä syömällä tätä laukkaa vahvistukseksi ja suoliston puhdistukseksi talven jälkeen.
Suomessa karhunlaukka kasvaa luontaisena Ahvenanmaalla ja lounaisessa saaristossa. Esiintymien syntyyn ovat todennäköisesti vaikuttaneet entisajan merenkulkijat sekä luostarilaitos, jotka pyrkivät varmistamaan tämän kevätvihanneksen ja antibakteerisen terveyskasvin saatavuuden. Meikäläisen luonnonkarhunlaukan rauhoitusasetusten vuoksi puutarhurin on ryhdyttävä viljelytoimiin tätä mahtikasvia maistaakseen.

Karhunlaukka menestyy kompostilla muhevoitetussa ja kosteutta pidättävässä, joskin läpäisevässä maassa. Se kasvaa puutarhassa parhaiten samanlaisissa oloissa kuin luonnossa eli puolivarjoisilla tai varjoisilla ja kalkkipitoisilla lehtopaikoilla. Muiden keväällä kasvavien lehtokasvien tapaan karhunlaukka hyötyy runsaasta valoisuudesta ennen puiden lehtimistä. Myöhemmin kasvukaudella lehtipuiden ja pensaiden varjostus taas auttaa ylläpitämään maan kosteutta. Karhunlaukalle otollisia kasvuvyöhykkeitä ovat ainakin I–III.
Karhunlaukka leviää sivusipulein vuosi vuodelta laajemmaksi, korkeimmillaan 20–30-senttiseksi kasvustoksi. Kasvi lisääntyy myös siementen avulla ja saattaa lähettää esimerkiksi muurahaisten mukana satelliittikasvustoja muillekin lähistön suotuisille kasvupaikoille. Näin toimi puutarhaani noin kymmenen vuotta sitten muuttanut karhunlaukantaimi, josta on sittemmin ilokseni kehittynyt pienoinen niitty.
Aiemmin karhunlaukantaimia löytyi vain kasviyhdistysten keväisiltä taimitoreilta, mutta nykyään taimia voi ostaa yhä useammasta puutarhamyymälästä. Myynnissä on myös siemeniä, jotka tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Aluksi vältetään suurempaa sadonkorjuuta, jotta kasvi saa asettua rauhassa.
Karhunlaukka sopii toki myös koristekasviksi. Keväiset versot ovat kauniin vihreitä ja täynnä uuden kasvukauden heleyttä. Valkoiset, laukoille ominaiset kukinnot tähdittävät kasvustoa touko–kesäkuussa. Keskikesän jälkeen karhunlaukkakasvusto alkaa hiljalleen kuihtua ja jää lopulta muhimaan maan alle seuraavaa kevätsatoa varten.

Karhunlaukka maistuu jalolta. Maku on vivahteikas, ja kokonaisvaikutelma on samanaikaisesti voimakas ja ihanan raikas. Karhunlaukka antaa ruoalle valkosipulimaisen maun ilman syömisen jälkeen löyhähtävää hengitystä. Versojen eteeriset öljyt kylläkin tuoksuttavat ilmaa valkosipuliseksi kasvustojen yllä.
Sato korjataan ennen kukintaa, sillä sen jälkeen lehtien maku muuttuu. Karhunlaukan lehdet saattavat ensi näkemältä muistuttaa myrkyllisiä kielon lehtiä, joten satoa kerätessä täytyy olla huolellinen, jos nämä kaksi lajia kasvavat lähekkäin. Myös karhunlaukan nuppuja ja kukintoja voi syödä. Ne ovat terveellistä koristetta ruoka-annoksiin.
Ravinteikasta karhunlaukkaa voi hyödyntää ruoanlaitossa muiden sipulikasvien tavoin. Kasvi on omiaan muun muassa keittoihin, yrttivoihin, pestoon, salaatteihin, munakkaisiin ja kalan kumppaniksi. Yksi lehti maustaa voileivän. Lehtisilppu käytetään maun säilymiseksi mahdollisimman tuoreena eli esimerkiksi lisäämällä se kuumennettuihin ruokiin vasta lopuksi.
Mikäli karhunlaukkaa haluaa säilöä, kannattaa sitä pakastaa tai tehdä yrttiöljyä. Kuivattaessa karhunlaukan aromi kärsii. Tämä voimalaukka on yksi hienoimmista kulinaristisista kausisyötävistä. Sen nauttimishetkestä voi tehdä jokakeväisen odotetun tapahtuman.

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.