Tämän muutenkin hedelmäisen syksyn kohokohtana mieleen palautuu ’Sinikka’ -luumupuun suursato. Lajikkeen miellyttävän soikeat luumut ovat melko pienikokoisia, runsaslukuisia ja herkullisia.
Ruokavirasto kuvailee vuonna 1988 kauppoihin saapuneen ’Sinikan’ alkuperää näin: Se löydettiin keskisuomalaisella Leivonmäellä sijainneesta hedelmätarhasta, ja on englantilaisen, ehkä esimerkiksi kriikunalla pölyttyneen ’Czar’ -punaluumulajikkeen siementaimi.
Jos puutarhassa ei ole tilaa kokonaiselle hedelmätarhalle, voisi luumupuuksi I-(IV)-vyöhykkeillä istuttaa sirokasvuisen ja itsepölytteisestikin satoa kasvattavan ’Sinikan’.
’Sinikan’ luumujen sävy on päältä samettista sinistä ja sisältä mehevän keltaista. Puu on elo-syyskuun vaihteessa kaunis väripilkku, kun syvänsininen sato kirjoo terhakan vihreää latvustoa.
Luumujen makea ja hienostuneen voimakas aromi sointuu tuoresyöntiin, sillä kivikin irtoaa luumusta helposti. ’Sinikan’ satoa voi myös käyttää leivontaan sekä säilöä.
Makumuisto sadonkorjuuajan luumupiiraasta ilahduttaa! ’Sinikka’ -luumujen värimaailma hämmästyttää ruoanlaitossakin.
’Sinikka’ -luumun satoaikainen väritys koristaa puutarhaa loppukesällä ja alkusyksyllä. Kevään valkea kukinta on myös pitsimäisen hieno.
