Tämän muutenkin hedelmäisen syksyn kohokohtana mieleen palautuu ’Sinikka’ -luumupuun suursato. Lajikkeen miellyttävän soikeat luumut ovat melko pienikokoisia, runsaslukuisia ja herkullisia.
Ruokavirasto kuvailee vuonna 1988 kauppoihin saapuneen ’Sinikan’ alkuperää näin: Se löydettiin keskisuomalaisella Leivonmäellä sijainneesta hedelmätarhasta, ja on englantilaisen, ehkä esimerkiksi kriikunalla pölyttyneen ’Czar’ -punaluumulajikkeen siementaimi.
Jos puutarhassa ei ole tilaa kokonaiselle hedelmätarhalle, voisi luumupuuksi I-(IV)-vyöhykkeillä istuttaa sirokasvuisen ja itsepölytteisestikin satoa kasvattavan ’Sinikan’.
’Sinikan’ luumujen sävy on päältä samettista sinistä ja sisältä mehevän keltaista. Puu on elo-syyskuun vaihteessa kaunis väripilkku, kun syvänsininen sato kirjoo terhakan vihreää latvustoa.
Luumujen makea ja hienostuneen voimakas aromi sointuu tuoresyöntiin, sillä kivikin irtoaa luumusta helposti. ’Sinikan’ satoa voi myös käyttää leivontaan sekä säilöä.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Keväällä kasvihuoneessa tuoksuvat multa ja nuoret tomaatintaimet. Kasvin elämän seuraaminen siemenestä satoon on koukuttavan palkitsevaa. Aikaisimmat kylvöt pitkää esikasvatusta vaativille kasveille tehdään jo tammi–maaliskuussa kodin ikkunalaudalle tai kasvivalojen alle, sillä harvalla on käytössään talvikuukausina lämmitettävää kasvihuonetta. Kylväessä on hyvä tutustua siementen itämisaikoihin ja taimien kasvatusaikaan. Lisäksi tarkkaillaan kevään etenemistä, jotta osataan ajoittaa kylvöt oikeaan hetkeen. Asuinpaikan kasvuvyöhyke vaikuttaa luonnollisesti asiaan – siemenpussien yleisohjeet…
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkaiksi ja makeiksi nämä kalpeat, Maatiainen ry:n taimipäivien yllätyskasvista lähtöisin olevat pikkumansikat ovat osoittautuneet! Metsämansikka on lehdiltään ja kukiltaan kaunis kasvi koristeenakin. Se sopisi vaikkapa maanpeittäjäksi niin luontopihalle kuin rakennetumpaankin…
Töölönlahden Kesäpuisto Finlandia-talon vierellä Helsingissä on mainio kiintoisten kasvien bongaamispaikka myöhäissyksyyn saakka.
Huomaan harva se päivä miettiväni tulevaisuutta. Tarkemmin ottaen sitä hetkeä, joka on tasan puolen vuoden päästä.
Puutarhojen ja kasvimaailman kauneutta esitellään parhaillaan sekä Didrichsenin että Villa Gyllenbergin taidemuseoiden näyttelyissä Helsingissä.
Kasvimaalla saa olla runsaasti kukkia – etenkin iloisen värisiä, syötäviä ja koko kesän kukkivia.
Kivillä on tärkeä sija kiinalaisessa puutarhataiteessa. Omalaatuinen kivenlohkare käy taideteoksesta sellaisenaankin.
