Riitan puutarha valittiin vuoden 2014 pihakilpailun finaaliin. Pihassa kokeillaan ulkomailta tuotuja kasveja. Kasvivalinnoissa suositaan perhoskasveja. Katso video tästä.
Riitta ja Pekka Kaitilan piha sijaitsee itärajan tuntumassa Virolahdella. Riitta jäi yli kymmenen vuotta sitten eläkkeelle ja puutarhaharrastus vei hänet mukanaan.
– Olin Haminan verotoimistossa töissä ja silloin aika meni papereiden kanssa, vaikka kiinnostusta kasveihin oli.
Riitan kiinnostusta vauhditti se, kun vanhin poika Jari toi ulkomailta kasveja vanhempiensa pihaan. Jari Kaitila on Suomen Perhostutkijain seuran toiminnanjohtaja ja niinpä pihassa on myös feromonipyydyksiä, joilla Jari havainnoi perhosten levinneisyyttä.
– Punalatvan vaalea muoto on mahdottoman hyvä keräämään perhosia, sanoo Riitta.
Riitta ja Pekka tulivat Raumalta Virolahdelle 50 vuotta sitten, kun Pekalle avautui opettajanpaikka. Vaikka Neuvostoliiton läheisyys aiheutti alkuun länsisuomalaisille jännitystä, kotoutumista auttoi, kun paikkakunnan väki oli ystävällistä.
– Täällä ei olla tuppisuita. Meidät otettiin hyvin vastaan, kehuu Riitta virolahtelaisia.
– Nyt naapurustossa asuu venäläisiä, ja he ovat oikein ystävällisiä ja vanhoja ihmisiä arvostavia, kertoo Riitta maailman muuttumisesta.
Kasveja tuodaan matkoilta
Nykyiseen omakotitaloon Kaitilat muuttivat vuonna 1975.
– Maa on vanhaa merenpohjaa, joka oli ollut peltona. Kun muutimme, tontilla oli vielä peltosarkoja, muistelee Riitta.
Alkuun Riitta istutti tontille ensimmäiset atsaleat ja alppiruusut neljä vuosikymmentä sitten, ja alkukesästä ne kukkivat komeasti.
Myös aviomies Pekka on luontoihminen. Kun Kaitilat matkustelevat, he eivät jää löhöilemään rannalle, vaan vuokraavat auton ja tutustuvat luontokohteisiin.
Matkoilta tulee mukana uusia kasveja. Unkarista on sinikukkainen kärhö, tulikukka on peräisin Ukrainasta, pärskäjuuri Sloveniasta ja malva on tuotu Virosta.
– Pihalla on iso hiekkakasa ja uusia kasveja laitan tälle kukkulalle kasvamaan, kertoo Riitta.
Katkerot kiinnostavat
Riitta tilailee siemeniä ja idättää niitä.
– Keväällä kylvökset valtaavat kodin. Kun ilmat lämpenevät, vien taimet kasvihuoneeseen.
Kesällä kasvihuone palvelee tomaatin ja kurkun kasvatuspaikkana. Riitan puutarhassa on arvioilta 200–300 kasvilajia. Hänen lempikukkiansa ovat katkerot, joita on useita lajeja.
– Katkeron kukan väri on kauniin sininen. Niiden kasvattaminen siemenestä on vaikeaa, kun siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn ja taimi kasvaa hitaasti.
Riitta tykkää myös syysvuokosta, jonka hän sai naapurilta.
– Se leviää hirveästi, mutta toissa talvi meinasi viedä sen. Syysvuokko kukkii syksyllä suurin, hempein kukin.
Pihalla on paljon unikkoja sekä heinä- ja kivikkokasveja.
– Profeetankukka kukkii keväällä kauniisti ja kesällä se voi kukkia uudestaankin.
Pihan puissa kiertelevät kärhöt. Jätekaivoa peittää kuusama, jonka kukat houkuttelevat kiitäjiä.
– Ruusut ovat onnettomia, kun talvi meinasi viedä ne, harmittelee Riitta.
Pihatöistä terveyttä
Riitalla on pihalla kaksi kilpikonnaa, iältään jo viisikymppisiä. Niitä varten Riitta kasvattaa salaattia, kun kaupan salaatti ei konnille kelpaa.
– Älyä kilpikonnilla on, sillä kun sanon ”ruokaa”, tulevat ne jo syömään.
Riitalla ja Pekalla on kolme poikaa, ja perhettä on jo neljässä polvessa.
– Lastenlastenlapset ymmärtävät perhosten päälle, iloitsee Riitta.
Riitta on suunnitellut ja luonut puutarhan itse. Paikkakunnalla asuva nuorin poika auttelee häntä pihaprojekteissa.
– Puutarhahommissa unohtaa kaiken muun. Terveys on hyvä, vaikka selkä on välillä kipeä. Silloin levähdetään – ja taas mennään.