Kesäkuun 2009 nimikkokasvit ovat koivuangervo ja rönsytiarella. Pienikokoinen, pyöreähkö koivuangervo on pensas, joka sopii sekä aurinkoiselle että melko varjoisalle kasvupaikalle.Peittoperennoihin luettava rönsytiarella taas viihtyy parhaiten siimeksessä. Molemmat kukkivat valkoisenaan kesäkuussa. Kuukauden kasvit nimeää Taimistoviljelijät ry.
Koivuangervosta (Spiraea betulifolia) on myynnissä monia lajikkeita. Tyypillinen koivuangervo on 60–100 senttiä korkea ja hyvin tiheäoksainen pensas. Juurivesojen vuoksi pensaasta kehittyy korkeuttaan leveämpi. Laji on saanut nimensä lehtien muodon mukaan, vaikkakin leveät lehdet muistuttavat vain kaukaisesti koivua. Ruskaväristä tulee runsaassa valossa tulisen oranssinpunainen.Kesäkuun puolivälin jälkeen puhkeavat kukinnot ovat puhtaan valkoiset. Koivuangervon leveät kukinnot kehittyvät saman vuoden versoihin. Alasleikkaus keväällä ei siten estä koivuangervoa kukkimasta jo samana kesänä.
Pensas kestää hyvin paitsi leikkausta myös lumen painoa. Lisäksi se on melko vaatimaton maan laadun ja valon määrän suhteen. Koivuangervo menestyy vyöhykkeillä I–VI eli Rovaniemen korkeudella saakka. Taimet istutetaan noin puolen metrin välein, kun halutaan yhtenäinen pensasryhmä.
Lehtimattoa varjoon
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on helppohoitoinen, noin 15 senttiä korkea maanpeiteperenna. Se menestyy koko Suomessa lähes kaikkien perennojen tavoin. Lumen suojassa lehdet säilyvät osittain vihreinä yli talven, ja kasvi puhkeaa kukkaan touko–kesäkuun vaihteessa. Pysty terttukukinto koostuu valkoisista, miedosti tuoksuvista pikkukukista. Rönsytiarella leviää melko nopeasti kasvattamalla maanpäällisiä rönsyjä, joiden nivelkohtiin kehittyy uusia lehtimättäitä. Kasvi pysyy elinvoimaisena, kun mättäät jaetaan noin 10 vuoden välein.
Alun perin Pohjois-Amerikan lehtimetsistä tuotu rönsytiarella sopii puolivarjoisille paikoille sekä puiden ja isojen pensaiden aluskasviksi. Rönsytiarella viihtyy myös auringossa, jos maassa riittää kosteutta helteelläkin. Maan tulee olla läpäisevää, jotta seisova vesi ei tuhoa juuria. Ihanteellisessa kasvualustassa on 20–30 senttiä syvyydeltä keski- tai runsasravinteista multaa. Kalkitus ei ole aivan välttämätöntä, sillä laji viihtyy myös happamassa maassa. Neliömetrin alalle istutetaan 10 taimea.
