Tiivis, mutta pehmeä ja muodoltaan moneksi mukautuva turveharkko on helppo ratkaisu syyskauden somistuksiin ja nopeisiin piharemontteihin. Turveharkoista syntyvät niin ruukut krysanteemeille ja kanerville kuin vaikkapa suloinen pesä ruskatirviäisen kivimunille. Lue artikkelista ja Oma Piha –lehden syysnumerosta vinkkejä turpeen monista käyttömahdollisuuksista ja keksi itse lisää!
Turpeen uudet käyttökohteet
Turveharkot ovat puhdasta turvetta, eivätkä sinänsä eroa suuresti tomaatintaimien kasvualustasta. Tavallisesta kasvatusturpeesta poiketen ne eivät kuitenkaan murene. Harkkoina nostettua turvetta on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta nykyiset harkot ovat entistä kestävämpiä.
Kekkilän valmistamien harkkojen materiaalina on sararuskosammal, jonka juuristo on huopamainen ja kestää siten hyvin muotoilua ja rakentamista. Turpeen työstöä voi siksi verrata lumiukon tai lumilinnan tekemiseen. Etuina ovat kuitenkin materiaalin keveys ja kestävyys.
Turpeen muotoilu on nopeaa ja palkitsevaa. Vasta-alkajakin saa tuloksia tunneissa, eikä työ vaadi suuria alkuinvestointeja. Taidetta syntyy vanhalla leipäveitsellä. Turpeesta onkin helppo loihtia pihalle kauniita ja omaleimaisia yksityiskohtia.
Suuria ruukkuja ja patsaita rakennetaan yhdistämällä useampia harkkoja toisiinsa. Perusideana on kovertaa turpeeseen kasvin juuriston vaatima tila ja istuttaa syksyn komeat kasviryhmät näin syntyneeseen ruukkuun. Yksityiskohtaiset ohjeet turveverstaan perustamiseen sekä esimerkkejä sen käyttömahdollisuuksista löydät Oma Piha –lehden elokuun numerosta.
Apua, pensas söi patsaan!
Ruukkujen ohella turpeesta voi askarrella vaikkapa jalustan patsaalle tai lasipallolle. Viime aikoina yleistyneet pienet koriste-esineet ovat pihan pikantti lisä, mutta hukkuvat helposti kasvillisuuden sekaan. Sopivan pylvään tai jalustan löytäminen aiheuttaa helposti ylimääräistä päänvaivaa, sillä se, mikä kestää säätä on helposti hintava ja toisaalta jalustan korkeutta ja paikkaa olisi mukava voida kasvukauden aikana muuttaa.
Turveharkoista jalustan voi tehdä itse. Turpeesta rakennettu alusta sulautuu kasvillisuuden joukkoon ja jalustasta on helppo rakentaa juuri sopivan kokoinen. Ja mikäli haluaa, voi patsaan vielä koristella elävillä kasveilla, jotka saavat kasvualustansa jalustan uumenista.
Jalusta kestää käyttöä ja varovaista siirtelyä, ja voi toimia tehtävässään useita vuosia. Ajan saatossa siihen on helppo saada kotiutumaan sammalia, jolloin patsas saa alleen entistä pehmeämmän tyynyn. Ja kun tuntuu, että jalusta kaipaa nuorennusta tai piha pientä muutosta, syntyy käytetyistä turveharkoista kottikärryllinen maanparannusainetta pihan kukille.
Turpeesta taiteeksi
Hyötykäytön lisäksi turve muuntuu konstailemattomaksi pihataiteeksi. Soman turvepesän kivimunineen voi ripustaa vaikka omenapuun oksistoon, jossa se muistuttaa tulevasta kasvukaudesta ja ilahduttaa keskellä syyspuuhia. Kivien lisäksi pesään voi kerätä kauniita käpyjä ja yksittäisiä kukkia. Satulinnuille mikään ei ole mahdotonta.
Pienien turvepatsaiden muotoja ja mahdollisuuksia jokainen voi keksiä parhaansa mukaan. Sulavalinjaista ja minimalistista tai hilpeän pulleroista, selkeitä eläinhahmoja tai abstrakteja muotoja. Rajoitteita asettavat oikeastaan vain mielikuvitus ja fysiikan lainalaisuudet. Pitkät ulokkeet ja ohuet kohdat murtuvat helposti. Samoin painopiste kannattaa sijoittaa mahdollisimman alas, jolloin patsas pysyy tukevasti pystyssä.
Vesikään ei ole turpeelle mahdoton ympäristö. Ylväs turvepaatti lipuu neitsytmatkallaan pihalammessa, kunhan sen köli yltää tukevasti lammen pohjaan saakka. Aluksi vene tosin saattaa aivan konkreettisestikin kellua, kunnes turve kostuessaan muuttuu vettä raskaammaksi. Talven ajaksi turvepatsaat kannattaa kuitenkin nostaa suojaan, jotta jäätyvä vesi ei muokkaa turvepatsaalle uusia piirteitä.
