Juurilaho on ongelma Lounais-Suomessa ja syy on lähinnä olosuhteissa. Maat ovat tasaisia ja savisia. Talvella sataa välillä lunta ja välillä pellot peittyvät jäähän. Tänään paukkuu pakkanen ja ylihuomenna sataa vettä. Ainakaan yhtenäinen koko talven kestävä lumipeite ei ole yleinen. Metsälohkoilla lumitilanne on parempi ja siltä vaikuttaa myös juurilahon suhteen. Hyvän talvehtimisen edellytyksenä on, että kasvilla olisi kunnon ravintovarastot talven ja kevään varalle. Juurilahoinen kasvi valmistaa yhteyttämistuotteita huonosti ja varastotilojen kanssakin on vähän niin ja näin.
Huomiota lohkon valintaan
Säätila on yleisin juurilahon aiheuttaja Etelä-Suomessa. Sille ei mitään voida, joskin paikan valinnalla voidaan vähän vaikuttaa. Tilan eri osissa lämpötilaolot vaihtelevat samoin kuin maalajit ja lohkojen korkeussuhteet. Rinteet sinänsä ovat tavoiteltavia kasvupaikkoja. On melko varmaa, että jos pellolle jää muutaman sentin notko, on taimissa tällä kohtaa seuraavana vuonna juurilahoa.
Syksyn ja talven pintavesi lisää juurilahoa. Aikaisemmin tehtiin syksyisin pintavakoja ojiin. Nyt se ei oikein sovi ympäristötuen ohjeisiin eikä periaatteisiin. Asian tekisi sallittavammaksi, jos ojaan tai sen tuntumaan pystyttäisiin tekemään kokooma-allas. Mansikkamaalla joudutaan ajelemaan, vaikka juuri olisi ollut viikon hallasadetusjakso. Maa tiivistyy ja rakenne sekä vedenläpäisykyky huononee entisestään. Ollaan näiden välisessä kierteessä. Nykyään usein myös salaojituksen kunnon tarkistus on jäänyt vähälle. Tuntuu siltä, että uusimistarvetta olisi paljonkin. Rinteiden kohdallakaan tätä asiaa ei voida ohittaa.
Mansikka mansikan perään lisää juurilahoa
Ympäristötukeen liittyen aikaisempi vaatimus kahdesta välivuodesta oli paikallaan juurilahon torjunnan kannaltakin. Käytännön toteutus vaan tuntuu olevan hankalaa, kun mansikkaa ei parane minne tahansa lohkolle istuttaa. Mansikan jatkuva viljely samoilla alueilla on lisännyt maanväsymisilmiöitä ja sitä kautta myös juurilahoa. Ilmeisesti myös juurihaava-ankeroisetkin lisääntyvät näillä alueilla. Juurilahoa nämä aiheuttavat välillisesti, koska juurilahosienet pääsevät juuriin näiden tekemistä vioituksista. Pahoja juurilahovaurioita on silloin tällöin myös lohkoilla, joissa ei koskaan ole ollut mansikkaa.
Välivuosina on mahdollisuus vähentää maan haitallisten sienien määrää. Avokesannon lisäksi viljat, varsinkin kaura, on hyvä vaihtoehto. Perunalla ja apilalla esiintyy samoja sieniä, joten näitä on pyrittävä välttämään. Rypsistä ja rapsista tunnutaan olevan kahta mieltä. Sokerijuurikkaan jälkeen mansikka ei tahdo menestyä. Ehkä maan rakenteeseen liittyvien asioiden lisäksi huonoon viihtyvyyteen vaikuttaa sokerijuurikkaalle annettu yletön kalkitus.
Vain hyviä taimia
Kovin raihnaisia taimia ei kannata istuttaa, vaan nämä on syytä heti poistaa. Ne tuntuvat ottavan juurilahoa kovin helposti. Samoin käy, kun hyviä taimia istutetaan hutiloimalla. Pieni kuoppa, juuret U – mutkalle ja vähän maata päälle tai liian matalaan istutus, jolloin sadetuksen jälkeen juuren yläosa paljastuu ja kuivuu. Pariinkin kertaan on ihmetelty, miksi juurilahoa on vain yksittäisissä ja säännöllisesti toistuvissa riveissä. Syyksi on paljastunut vastuuntunnoton istuttaja.
Multakumpu mansikan tyveltä huuhtoutuu. Huono asia on myöskin istutuksen yhteydessä maata juurten ympärille tiivistettäessä jäänyt kuoppa. Alkuun se voi olla hyväkin, kun kerää kasteluvettä. Seuraavana talvena siihen muodostuu ainakin Lounais-Suomen olosuhteissa jäätä.
Juurilahon suhteen ei voida puhua kestävistä tai vähemmän kestävistä lajikkeista. Se on yhteydessä niiden alttiudesta tauteihin tuholaisiin ja ennen kaikkea talvehtimiseen.
Lannoituskin voi johtaa juurilahoon
Mansikan hoitolannoitus on vaikeaa ja suurelta osalta uskon asia. Riviin tai yli alan levitettynä lannoitteet menevät käytäville tai muovin päälle, josta ne valuvat penkin reunaan. Tässä heinä tuntuukin kasvavan erityisen hyvin. Voimakkaasti kasvavat juuret hakeutuvat muovin alle ja edelleen taimikohdasta ylös.
Toisaalta riviin levitettäessä voi taimen ympärille tulla lannoitemäärä, joka vastaisi 5000 kg/ha, jos sama määrä tulisi koko alalle. Näin varsinkin, koska ravinteita huuhtoutuu istutusreikään myös taimiväleistä mustamuovin päällä olevia ryppyjä pitkin. Maa väkevöityy ja taimi alkaa kitua. Seurauksena on jälleen juurilaho. Suuresta ravinnemäärästä huolimatta taimi voi kärsiä ravinteiden puutteesta, koska maa juuristoalueella on liian väkevää.
Johtuu juurilaho mistä tahansa, se johtaa tavallisesti häiriöihin ravinteiden saannissa. Huonot juuret eivät pysty nostamaan ravinteita sen paremmin kuin vettäkään. Voi tulla puutetta joistakin keskeisistä hivenaineista, jolla taas voi olla vaikutusta vaikkapa makuun. Lisäksi marja on pientä ja epämuotoista.
Koska juuret toimivat huonosti, on mansikkaa yritetty ruokkia lehtien kautta. Useimmiten tällä ei ole havaittu silmämääristä vaikutusta. Joskus tulos on ollut hyvä, jopa niin hyvä, että uusia juuria on alkanut muodostua ja yhteys maaperään on palautunut ja uusi kasvu alkanut.
Syksyn talven ja kevään vaikutus
Syksynolosuhteet vaikuttavat talvehtimiseen ja sitä kautta juurilahoon. Maa ei saisi jäädä märäksi. Toisaalta on huomattava, että mansikka ei saa sadonkorjuun jälkeen kärsiä kuivuudesta. Ilmarakojen on oltava auki, jotta yhteyttäminen ja ravintovarojen karttuminen olisi mahdollista. Kuivuus rajoittaa myös talveen valmistautumiseen tarvittavien elintoimintojen etenemistä.
Vaihteleva talvi aiheuttaa sen, että syksyllä istutetut taimet nousevat pintaan. Tyvi ja juuren yläosa kuivettuu. Yritykset taimien alas painamiseksi myöhästyvät aina. Tyven kuivumista tapahtuu jo hyvin aikaisessa vaiheessa talvella, jonka lisäksi myös maan päälle nousseiden juurien yläosat ovat herkkiä pakkaselle.
Kevään vaihtelut ovat mansikalle monessa mielessä vaarallista aikaa. Lehdet haihduttavat ja maa on jäässä. Uutta vettä ei saada tilalle ja taimi kärsii. Varsinkin keväisin tyypilliset kovat tuulet lisäävät haihdutusta ja ovat erittäin vaarallisia. Talven pakkasilla tuuli saattaa moninkertaistaa talvivauriovaaran.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Juurilaho ei suoranaisesti ole mikään tauti, vaikka näistä juurista on analysoitukin kymmenittäin erilaisia sieniä. Näistä osa on selvemmin taudinaiheuttajina pidettävinä kuten tavallinen harmaahome, joka iskeytyy vioittuneeseen tai kuolevaan solukkoon. Juurilaho on seuraus epäedullisista olosuhteista tai muista tekijöistä. Varsinaiset taudit ja tuholaiset voivat heikentää mansikkaa niin, että varsinainen juurilaho saa siitä otteen. Kasvintuhoojat voivat vaikuttaa tämän suoraan tai välillisesti esimerkiksi näiden aiheuttaman heikentyneen talvenkestävyyden johdosta.
Toisaalta juurilahon heikentäessä mansikkaa, se voi helpommin saada todellisia tauteja ja olla alttiimpi tuholaisillekin, kuten vihannespunkille. Juurilahoisessa kasvustossa, härmä iskeytyy välillä kestävänäkin pidettyihin lajikkeisiin. Tämä johtuu vajavaisesta veden saannista, jota tilannetta Varsinais-Suomen aukeilla vielä tuulisuus pahentaa. Juurilahon yhteys huonoon talvehtimiseen on kaksisuuntainen. Talvivaurio lisää juurilahoa ja juurilaho altistaa talvituhoille.
Juurilaho ei koskaan parane eikä pysy entisellään. Tilanne pahenee riippuen välillistä tekijöistä. Kasvusto joudutaan raivaamaan ennen aikojaan, tai ainakin näin pitäisi tehdä.
