Siirry sisältöön

Puutarhamatkat: inspiroivia kohteita ja matkakokemuksia vihreydestä

Matkusta puutarhamaailman kiinnostaviin kohteisiin ja löydä uusia ideoita ja näkökulmia.

  • Talvimatka Naganoon 

    Helmikuinen retki Naganon vuoristoon vie lumen maahan, missä talvet ovat pitkät ja runsaslumiset. Kotipihoilla talveen varaudutaan suojaamalla pensaat ja taidokkaasti leikatut puut.

  • Keskikesäisenä käyntikohteena Meilahden ruusutarha

      Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumin käytävillä kumartuen välillä tuoksuttamaan pensasruusukokoelman monimuotoisia aromeja tai säilömään valokuvaan hieman ruusuenergiaa talven varalle.🌹

  • Puuvartisia katsomassa: Koivuntuohen vaaleutta ja jäkäläisiä seljanoksia

    Paperikoivu (Betula papyrifera), kaljukultasade (Laburnum alpinum) ja mustaselja (Sambucus nigra) luovat omanlaisiaan runkovaikutelmia talvisessa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäinen on ryhtirunkoinen puu, seuraava monivartinen puu-pensas ja vanha mustaselja on levinnyt oikeastaan mustekalaksi! Seljanoksia läikittävä keltainen jäkäläkasvusto luo lumipilviseen päivään aurinkoisuutta. Talvisen puutarhan hauska yksityiskohta tämäkin – jopa niin, että pihaa voisi hieman hoitaa ja suunnitella jäkälien

  • Kotimaisia kiviä Heurekan pihamaalla

    Kivipuisto Tiedekeskus Heurekan etupihalla Vantaalla on kiintoisa käyntikohde. Luonnonkivet ovat maisemassa ”sesongissa” ympäri vuoden, sillä niistä välittyvät, vaikkapa väritykseen perustuvat vaikutelmat elävät säidenkin mukaan. Kuuran kaltainen talvi-ilmiö voi esimerkiksi muuttaa kiven pinnan uudenlaiseksi. Kiven läsnäolo rauhoittaa, juurruttaa ja herättää kunnioitusta luonnon kauaskantoisia aikaskaaloja kohtaan. Nyt kun korkeimmat lumikinokset ovat painuneet, tulevat puiston maanmyötäisemmätkin kivet esiin.

  • Talven säitä

    Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä

  • Tuoksuvat sinisateet

    Sinisateen eli visterian keväinen kukinta on paitsi upea näky, myös huumaavan tuoksuinen. Kukissa käykin varsinainen pörinä, kun kimalaiset ja muut pölyttäjät kilpailevat sen makeasta medestä! Nämä kuvat ovat Keski-Euroopasta, mutta meillä Suomessakin sinisadetta voi kasvattaa aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa. Talvettamista suositellaan kylmässä varastossa tai kasvihuoneessa, ulkona se on hyvä suojata ainakin havuilla ja pakkaspeitteillä. Vaivalloista,

  • Puu kuin kirahvi

    Kasvin kukinta vie yleensä kaiken huomion, siinäkin tapauksessa, että kukinta olisi lyhyt. Mutta joskus käykin toisinpäin. Tämä Australiasta kotoisin oleva pensas, Phebalium whitei, kukkii kyllä viehättävän keltaisin kukin talvisaikaan ja varhain keväällä, mutta erityisen siitä tekee sen varsien ja lehtien alapinnan täplitys. Kun kasvi vielä on tuollainen hontelo rakenteeltaan, ovat japanilaiset nimenneet sen kirahvipuuksi, kirin-no-ki.

  • Saku Sammakon pikkuserkut

    Yllä olevassa kuvassa on japanilainen talvikamelia kukkanuppuja täynnä – ja lehdillään kolme sammakkoa. Löydätkö? Annan vinkin: kaksi sammakoista on vasemmassa laidassa ja yksi oikeassa. Löytämistä hankaloittaa se, että nämä veijarit osaavat maastoutumisen taidon, mitä pitempään ne paikoillaan pysyvät, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ympäristönsä värimaailmaa. Vihreämmällä lehdellä ne ovat vihreämpiä, ruskealla oksalla rusehtavia. Helpotan tehtävää:

  • Löysin ruusuisen kylän

      Tulin juuri kotiin pieneltä puutarhakierrokselta, kävin tutustumassa muutamiin Suomen Paras Piha -kilpailuun osallistuneisiin pihoihin. Matka vei Uudestakaupungista Poriin, ja koska siinä oli hieman luppoaikaa, kävin tutustumassa Pyhärantaan ja jatkoin rantatietä siitä pohjoiseen. Tien varrella oli kyltti ”Santtion kylätie” ja se osoitti vasemmalle, meren puolelle. Välitön pysähdys seuraavalle bussipysäkille, auto ympäri ja käännös kylätielle. Nimi

  • Talvivihannesten aika

    Ranskalaiselle hautausmaalle vievä tie kulki vihannespeltojen läpi. Suorissa riveissä kasvoi erilaisia kaalinpäitä, mangoldia, ruusukaalia, parsakaalia ja purjoa. Toisaalla olin jo nähnyt valtavia peruna- ja porkkanakasoja odottamassa kuljetusta. On talvivihannesten aika: lämmittävien ja ravitsevien pataruokien, keittojen, gratiinien aika.

  • Pyhäinpäivän kukkia ranskalaisella hautausmaalla

    Pyhäinpäivän tietämillä on mukava käyskennellä ranskalaisella hautausmaalla. Kovin erilaisiahan ne ovat kuin meillä: kivipaadet ovat isoja, ja hautaa koristavat kukkien lisäksi erilaiset muistolaatat, joihin on kirjattu läheisten viestejä: rakkaalle tädille, ystävälle, isälle ja äidille, ja niin edelleen. Kukat ovat pääosin ruukuissa. Pyhäinpäivänä haudoille tuodaan erityisesti krysanteemeja. Näky onkin tuolloin huikea: keltaista, punaista, oranssia, liilaa, kaikkea